Saavuimme Eckeröhön perjantaina, viisi Märket-konkaria ja kolme ensikertalaista. Yhden yön yhteismajoituksen jälkeen olimme jo kuin vanhoja tuttuja keskenämme. Illalla olimme saaneet vahvistuksen, että kyytimme majakalle lähtee lauantaiaamuna kello 8.

Keli olikin oikein hyvä, joskin veneen takatuhdolla istuneet olivat enemmän tai vähemmän märkiä. Sen verran maininkia näin ulkomerellä kai kuuluu ollakin.

Vaihto tapahtui konkareiden mukaan erittäin helposti Märketin pohjoispuolella. Ruoka- ja muut tarvikkeet kulkivat ketjussa sutjakkaasti veneestä pois ja veneeseen.

Edellisen viikon talkoolaiset olivat jättäneet paikat esimerkilliseen kuntoon, ja laittaneet kahvit valmiiksi. Lisäksi he olivat vielä leiponeet meille herkullisen feta-parsapiiraan, sekä omena-sitruunapiirakan. Kiitos, maistuivat herkullisilta.

Kahvittelun jälkeen konkarit pitivät untuvikoille esittelykierroksen, ja antoivat kattavan infopaketin talon, tässä tapauksessa majakan, tavoista. Ensimmäinen päivä on kulunut lähinnä ihmetellessä ja ihastellessa tätä karun kaunista, kallioista saarta.

Linnuista olemme oppineet paljon uutta, sillä joukossamme on kaksi innokasta lintubongaria, Kirsi ja Jori. Olemme oppineet senkin, että kun näemme Kirsin pitkä objektiivi laukaisuvalmiina jossakin odottelemassa, niin emme mene häiritsemään 🙂

Järeämmällä kuvauskalustolla on varustettu myös Satu, jonka muistikortille on tallentunut hienoja otoksia niin linnuista, kuin Märketin muistakin pienistä luonnonihmeistä.

Ensimmäisenä iltana lämmitettiin tietenkin Märketin sauna, ja pian sen jälkeen porukka vetäytyikin pikkuhiljaa yöpuulle. Vain majakka jäi valvomaan.

Sunnuntai 17.9.

Heräsimme Märketillä 14 m/sek puhaltavaan tuuleen, ja päivä on mennyt lähinnä tyrskyjen bongailuun. Konkareille keli on ollut normaali tuulispäivä, mutta pienempiin aaltoihin tottuneille luonnon upea näytelmä.

Viime viikon talkooporukka oli jättänyt meille ihanan viestin: “Oikein mukavaa talkooviikkoa! Kuunnelkaa merta ja hylkeiden laulua. Nauttikaa elämästä, joka pysähtyy viikoksi.”

Voisiko tuota paremmin sanoa? Hylkeiden laulua emme ole vielä kuulleet, mutta merta me tänään kuuntelimme senkin edestä.

Lintuja ei tyrskyt haittaa.

Tänään on myös harjoiteltu opastusta, jos saamme vielä vieraita tänne Märketille. Majakan historiahan on hyvin vaikuttava. Paljon on myös asioita, joita ei opastusohjeista löydy, mutta onneksi meillä on Jori. Hän on lähes kävelevä historiankirja, mitä tulee Märketin historiaan.

Iltasaunan jälkeen Taivaanrannan maalari järjesti vielä sellaisen shown, joka ei unohdu varmasti koskaan.

Maanantai 18.9.

Mennäänpä vielä hetkeksi eilisillan ja yön tunnelmiin, sillä spektaakkelimaisen auringonlaskun jälkeen luonto tarjoili meille muutakin ihasteltavaa, nimittäin tähtikirkkaan taivaankannen linnunratoineen. Kuin pisteenä iin päälle horisontissa häämötti vielä revontuletkin.

Maanantaiaamu valkeni upeana, ja nouseva aurinko suutelee Märketin kallioita tähän aikaan vuodesta hieman aamuseitsemän jälkeen.

Aloitimme pienen puuhastelun heti aamupuuron ja kahvin jälkeen, sillä mahdollisesti saamme tänään tänne opastettavan ryhmän. Kirsi leipoi omenapiirakan, ja me muut järjestelimme ja siivosimme paikkoja.

Emme saaneetkaan majakalle vieraita, sillä illan tuuliennustus ei luvannut kävijöille mukavaa kyytiä. Meidän tehtäväksi siis koitui vieraille leivotun piirakan tuhoaminen, mutta uhrauduimme mielellämme. Lounaaksi jalostui aamupuuron jämät, jotka menivät parempiin suihin pannurieskoina kera raejuuston.

Meitä on siis talkooviikolla 38 viisi konkaria, eli Esa, Jori, Kirsi, majakkaseuran luottosähkömies Marcus sekä Outi, ja kolme ensikertalaista: Angelina, allekirjoittanut Maija, ja Satu. Jori piti tänään meille untuvikoille venekoulutuksen, sillä se on talkoolaisille välttämätön taito.

Kumivenettä tarvitaan usein vahdinvaihdossa, ja majakalla vierailevat turistitkin haetaan toisinaan sillä, jos keli estää rantautumisen.

Ja emmehän me koko aikaa huhki hiki hatussa, vaan aikaa riittää muuhunkin.

Iltaa kohden tuuli nousi, ja huomiseksi on ennustettu hieman sateista päivää, mutta sehän ei meitä ollenkaan haittaa.

Tiistai 19.9

Ennen raporttia tämän päivän tapahtumista pitää taas mainita eilisillasta. Vaikka sää olikin pilvinen, niin revontulet loimuttivat niin kirkkaina, että näkyivät pilvienkin läpi. Millainen luonnon ilotulittelu täällä olisikaan mahtanut olla, jos sää olisi ollut kirkas?

Aamu oli sateinen, tuulinen ja pilvinen, ja aamupäivä menikin pitkälti laiskotellessa. Olemme myös lukeneet majakalta löytyviä kirjoja, ja erityisesti ne Märketistä ja sen historiasta kertovat tarinat ovat mielenkiintoisia. Maatessani päikkäreillä vinttihuoneessa, päivystävän majakanvartijan vanhassa huoneessa, päästin tänään mielikuvitukseni valloilleen. Kehittelin jo mielessäni Märketille sijoittuvan dekkarin juonen! Enpäs paljastakaan siitä enempää, sillä kyseessä saattaa olla jopa kansainvälinen bestseller 🙂 Tosin se vaatisi ennen sitä muutaman toimenpiteen, esimerkiksi hieman kirjoitushommia, ja niitähän ei voisi tehdä kuin täällä Märketillä. Järjestäisiköhän Majakkaseura minulle kirjailijankammion täältä vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi?

Lounaaksi Kirsi ja Angelina tekivät tänään erityisen herkullista salaattia, johon tuli riisiä, tonnikalaa, omenaa, nektariineja, avokadoa ja keitettyjä kananmunia. Ja niiden seurana oli jälleen lämpimiä rieskoja, koska aamupuuroa oli jäänyt yli.

Säiden puolesta päivä on ollut erikoinen: välillä paistaa, välillä sataa, pilviä on näkynyt jos jonkun värisiä ja jossain n 40 kilometrin päässä jopa salamoi, kertoi puhelimen sovellus.

Esa pesi vesipadan sisustan ja Jori korjasi saunan ulko-oven. Ja Kirsi järjesti meille pizza-tiistain. Ja voi miten hyvältä se maistuikaan!

Tätä kirjoittaessani kello on 20.30., ja tuuli yltyy kaiken aikaa. Lounaistuulta on tällä hetkellä 15,3, puuskissa 17,3. Ennusteet lupaavat sen vielä yltyvän. Myrsky-yötä siis odotellessa.

Keskiviikko 20.9.

Tuuli puhalteli viime yönä majakan nurkissa oikein kunnolla, ja taisimmepa kuulla kummituksenkin täällä kulkevan. Sen parempaa selitystä emme keksineet yhdelle erikoiselle yön äänelle, jonka meistä moni oli kuullut. Ja niin, olihan eilisiltanakin revontulia.

Tuuli on tyyntynyt pikkuhiljaa päivän edetessä, mutta aamupäivän ajan oli vielä kunnon tyrskyjä.

Päivät Märketillä kuluvat pieniä askareita suorittaen ja luonnosta nauttien. Marcus kävi myrsky-yön jälkeen tarkistamassa, että majakkatornin ulkotasanteella kaikki on kunnossa ja Satu tsekkasi ensiaputarvikkeiden tilanteen.

Jori ja Esa huolsivat pisuaarin putket, ja Maija tyhjensi kompostoitunutta tavaraa huussin luukusta. Märketillähän on eri “huussit” pienille, ja isommille wc-asioille. Ja pisuaarin puolella on oma osasto niin naisille, kuin miehillekin.

Me ensikertalaiset olemme konkareiden mukaan selviytyneet hyvin tästä yhteisöllisestä elämästä majakan arjessa, ja tarttuneet erilaisiin tehtäviin kiitettävästi. Joka päivä oppii jotakin uutta, ja erilaiset rutiinit tulevat osaksi olemista ja elämistä tällä karulla ja kauniilla luodolla.

Torstai 21.9.

Aika kuluu kuin huomaamatta. Aamupuuron jälkeen vuorovastaavamme Esa kertoo millaisia hommia on luvassa päivän mittaan, mutta aina meille jää aikaa myös luodon tutkimiselle.

Nälkää täällä ei tarvitse kärsiä, ja keittiövastaava Kirsi on mestari tuunaamaan uusia herkkuja niin aamupuuron lopuista, kuin muistakin tähteistä. Tänään esimerkiksi saimme lounaalla maukkaita perunalettusia eilisen peruna-porkkanamuusin lopusta.

Tänään on muun muassa siivottu lyhtykoju, tarkistettu kaikkien palovaroittimien paristot ja siistitty majakkaseuran lippua, joka on kyllä todella kovalla koetuksella. Ainakin yksi lippu menee kuulemma kaudessa.

Tuuli on yltynyt taas päivän mittaan, mutta muuten sää on ollut kaunis ja aurinkoinen. Nyt puhaltelee etelän suunnalta taas ihan tyrskyjä nostattavasti, eli 11,8 m/sek ja puuskissa 13,6 m/sek.

Perjantai 22.9.

Auringonnousu oli jälleen upea, ja aamukahvin aikaan suunnittelimme viimeisen päivän agendaa. Ryhdyimme hommiin vuorovastaava Esan johdolla ja päivän aikana on siivottu majakka kerros kerrokselta, tyhjennetty kaikkien tulipesien tuhkat, siivottu sauna, tehty yhteenveto majakkakaupasta ostetuista tuotteista ja Esa, toimenkuvansa velvoittamana, viimeisteli työpäiväkirjan Majakkaseuralle.

Marcus on puuhastellut majakan sähkölaitteiden parissa ja todennut niiden olevan valmiina talveen. Majakallahan talkookausi päättyy pian ja käynnistyy taas keväällä.

Kirsi leipoi huomenna saapuville talkoolaisille omenapiirakan. Se täällä majakalla onkin oikein mukava tapa. On kiva saapua, kun pöydässä on kahvit kastamisineen valmiina.

Tuuli on noussut päivän mittaan ja tarjonnut meille vielä viimeisenäkin päivänä kunnon tyrskyjä.

Kirsi valmisti meille lounaaksi seinäjokelaista perinneruokaa, eli pinaattilättyjä ja jauhelihakastiketta. Ajatuksena saattaa kuulostaa hieman erikoiselta yhdistelmältä, mutta maistui oikein hyvälle!

 

Viikko Märketillä ei pettänyt kenenkään odotuksia. Kaikki konkarit kertoivat jatkavansa talkooperinnettä, ja meille ensikertalaisillekin jää pala sydäntä tänne, ja tulemme varmasti uudelleen.

Yhdessä puuhastelu on ollut mukavaa, ja mieleen jää erityisesti Märketin upeat auringonnousut ja -laskut. Suolapärskeet kasvoilla ja horisonttiin tuijottelu. Pauhaavaa Ahvenanmerta katsellessa ja kuunnellessa tuntee itsensä niin kovin pieneksi.

Kiitos Majakkaseuralle tärkeästä perinnetyöstä majakoiden hyväksi ja mahdollisuudesta osallistua talkoisiin! Kiitos myös vuorovastaava Esalle, joka on omalla esimerkillään osoittanut, miten työhön kuin työhön tartutaan.

“Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan”

(Muumipappa ja meri)

Terveisin päiväkirjasta vastannut Maija ja muu viikon 38 talkooporukka!