Perjantai 13.9.

Viikon 38 majakkaperhe kokoontui jo Viking Linella yhteiselle aamiaiselle, ja totesimme aika pian, että meille taitaa tulla mukava talkooviikko. Siinä vaiheessa tiesimme, että siirtyminen majakalle tapahtuu jo samana päivänä. Lauantaille oli luvassa nimittäin kovaa tuulta.

Poijuvaihto oli meistä kolmelle ihan uusi kokemus, mutta siitäkin selvittiin ihan kunnialla. Melkoinen tavaramäärä siinä liikkui kumiveneellä edestakaisin, ennenkuin saimme heiluttaa lähtijöille, ja kannoimme mukanamme tuoman lastin majakkaan, ja asettelimme tavarat paikoilleen.

Kiitos talkooviikolle 37 maistuvista voileivistä, valmiiksi keitetystä kahvista ja kakuista! Olimme tosiaankin niiden tarpeessa. Pitkän päivän kruunasi löylyt Suomen läntisimmässä saunassa auringonlaskun aikaan.

Lauantai14.9.

Päivä valkeni tuulisena, ja upeat tyrskyt löivät komeasti Märketin ikiaikaisiin kallioihin. Aurinkokin paistoi, vaikka olimme varautuneet sateeseen. Vieraisiinkin varauduimme ainakin siten, että harjoittelimme opastusta. Tänään opastettavia emme tuulisen kelin vuoksi saaneet, mutta ehkäpä heitä vielä viikon mittaan visiitille saapuu, koska tyynempää säätä on luvassa.

Ensimmäinen kokonainen päivä majakalla on mennyt pieniä arkisia askareita suorittaen, ja tulevaa viikkoamme suunnitellen.

Sunnuntai 15.9.

Ja upean illan jälkeen tuli aamu, ja majakanvartijoiden elämässä käännettiin uusi sivu.

Kattilakapteenimme Kirsti tietää, että tie majakanvartijoiden sydämiin käy vatsan kautta. Eilen illallisella oli herkullista kermaista broileria ja maukasta risottoa. Ja jälkkärinä kreikkalaista jogurttia ja tuoreita marjoja, Kirstin itsensä  tänne tuomia. Ja aamuisin Kirstin löytää tietenkin puurokattilan kauhan varresta.

Tänään on ollut kaunis aurinkoinen päivä. Palovaroittimien paristoja on vaihdeltu, samoin palaneita lamppuja. Purjehtijanaiset Tuula ja Satu ovat pitäneet solmusulkeisia. Tärkeitä taitoja myös majakanvartijoille.

Taideteoksen luovutuskin tänään tapahtui, Kirstille oli toimitettu tänne Märketille tuotavaksi merkittävä teos. Teoksen kehystimme, ja jätimme tänne mietittäväksi mihin seuran päättäjät sen haluavat asettaa.

Ja koska ruoka on hyvää, ja sitä on riittävästi, niin tiskikoneemmekin saa käydä useamman kerran päivässä. Esahan on tiskipaikan kruunaamaton yksinvaltias, ja sehän meille naisille sopii.

 

Maanantai 16.9.

Majakanvartijat heräsivät tyyneen aamuun, ja heti aamiaisen jälkeen totesimme, että tänään on juuri sopiva päivä pitää veneilyharjoitukset. Jokainen kiersi ensin poijun, ja sitten naiset lähtivät vielä hyljeluodon läheisyyteen katsomaan, näkyykö sen asukkaita. Esa jäi vartijaksi majakkaluodolle, ja tarkkaili menoamme kiikareilla.

Vaikka joukossamme on kaksi kovaa purjehtijanaista ja yksi moottoriveneilijä, niin totesimme, että Märketin pienellä kumiveneellä on omat oikkunsa. Kunhan niistä pääsimme kärryille, loppu sujui kuin vettä vain.

Ja solmusulkeisia on ollut tänäänkin. Esa on ollut ahkerasti Tuulan ja Sadun opissa.

Koska päivä oli tyyni, odottelimme turistejakin luodolle. Heitä ei kuitenkaan saapunut. Kerran olimme kuulevinamme moottoriveneen äänen ja tähystelimme ahkerasti horisonttiin, mutta ehkäpä kuulimme vain omiamme.

Veneilyharjoitusten jälkeen hoitelimme päivittäisiä askareita, ja ennen illallista pääsimme Sadun lämmittämään saunaan.

Ja auringonlasku, sekä sen jälkeinen hetki veti jälleen sanattomaksi.

Tiistai 17.9.

Majakkaperheen aamuihin on muodostunut rutiini. Aamulla tupaan hipsiessämme tiedämme, että Kirsti on keittänyt puuron ja kahvit, sekä laittanut voileipätarpeita pöytään. Ja Esan tiskipisteessä kiehuu vesi. Aamupalan yhteydessä keskustelemme myös päivän työtehtävistä. Kaikista ei tänne kuvia viitsi laittaa, koska esim pisuaarien päivittäiset huoltotyöt eivät ole varsinaisesti kuvauksellisia.

Tänään pesimme sadevesisäiliöt ja Kirsti inventoi säilykevarastot. Meidän jälkeemme majakalle tulee ainoastaan yksi talkooviikkoporukka, sekä sulkuporukka, joka valmistelee majakan talviteloille.

Keitä me viikon 38 talkoolaiset olemme?

Kirsti tulee Helsingin Ruoholahdesta ja hän on ollut Märketillä talkoolaisena jo ainakin 14 kertaa.  Paitsi Suomen majakat, hän tuntee hyvin myös Viron, Latvian ja Liettuan majakat. Märketin majakkatalkoissa Kirstiä viehättää paitsi aavan meren läheisyys, myös talkooporukan kesken syntyvä yhteisöllisyys.

Kirsti on toiminut talkoissa kaikenlaisissa tehtävissä, ja päätynyt halkoja hakatessaan myös majakalla vierailleen ranskalaisen kameraryhmän dokumenttiin.

Vapaa-ajallaan Kirsti harrastaa puutarhan hoitoa ja käsitöitä, ja myös vapaaehtoistyö on lähellä hänen sydäntään. Majakallakin hänen ajatuksissaan on tietysti lastenlapset ja kisuli.

Espoossa ja Loviisassa vaikuttava Tuula on Märketillä ensimmäistä kertaa, mutta maailman meriäkin purjehtineena hän oli heti kuin kotonaan karulla kallioluodolla. Mitäpä muuta voisi edes odottaa naiselta, joka Road 66:llekin lähti vain 10 minuuttia asiaa pohdittuaan.

Majakat ja karu meriluonto ovat aina kiinnostaneet Tuulaa, ja Märketistäkin hän oli kuullut jo vuosia sitten. Kun elämäntilanteessa avautui sopiva ajankohta, hän liittyi majakkaseuraan ja haki talkoolaiseksi.

Tuula harrastaa mökkeilyä, puutöitä, lukemista, käsitöitä, matkustamista, ja tietenkin purjehdusta. Myös erilaiset kulttuuririennot vievät aikaa kalenterista. Ja haaste kuin haaste saa Tuulan syttymään, eikä mikään projekti tunnu mahdottomalta.

Ai niin, Tuulalla on kadehdittava taito: jos hän on nähnyt mieleisen unen, hän voi tilata sen seuraavaksikin yöksi.

Maija asuu Sastamalassa ja on Märketillä toista kertaa. Sisämaan kasvatti kaipaa aina meren läheisyyteen, ja mökki Korppoossa, pienellä saarella, on Maijan paratiisi, jonne hän hurauttaa moottoriveneellä välillä yksinkin.
Luettuaan kerran jutun mahdollisuudesta päästä Märketille hän liittyi heti majakkaseuraan ja niinhän siinä kävi, että pala hänen sydäntään jäi jo ensimmäisellä kerralla merikeltajäkälän täplittämille sileille kallioille. Ja jos joku on varmaa niin se, että joka päivä auringonlaskun aikaan tuon taivaantuijottelijan löytää ihastelemassa taivaan värejä. Ja tyrskyjä; niitä Maija rakastaa.

Matkoja Maijalla on aina vähintään suunnitteluasteella, mutta viime vuosina kulkutautia on rajoittanut lapsenlapset, joiden läheltä hän ei malta olla pitkään pois.

Vaikka Esa asuu Naantalissakin suhteellisen lähellä merta, on  Märket aavoine ulappineen jotakin vallan toista. Siksi Esa onkin Märketillä jo kuudetta kertaa. Myös Gustun ja Strömningsbådanin majakkatalkoot ovat hänelle tuttuja.

Silloin kun Esa on porukassa, kenelläkään muulla ei ole asiaa tiskipaikalle. Vedennostolla ja tiskiveden lämmittämisellä alkaa miehen päivät majakalla aina viimeistään kuuden aikaan.  Jos arkisista askareista jää aikaa, Esa seuraa Marine traffic-sovelluksella laivojen reittejä. Varsinkin niitä, jotka on mahdollisuus bongata Märketilläkin.

Kerran Esan reissu Märketillä päätyi myös valtakunnan mediaan, kun luodolle iski valtava myräkkä ja majakanvartijoiden lähtö viivästyi päiväkaupalla. Silloin Yle ja Hesari ottivat  yhteyttä luodolla oleviin ja saivat uutisiinsa elävää majakanvartijan elämää.

Lahdessa asuva Satu osti vuosi sitten purjeveneen miehensä vastusteluista huolimatta, ja ahkeran opettelun seurauksena hän taitaa jo hienosti sen käsittelyn. Satu on Märketillä kolmatta kertaa, tämän viikon vahtivuoro on hänelle jo toinen tänä vuonna. Satu on innokas valokuvaaja, ja kameralaukusta löytyy myös pitkä objektiivi haastavimpiin kuvauskohteisiin.

Paitsi purjehdusta, Satu harrastaa tarkkuusammuntaa, vesijuoksua, neulomista ja lukemista. Kahden teini-ikäisen äitinä myös toimiminen taksikuskina on hänelle tuttua tyttärien harrastusten vuoksi.

Märketille Satu hakeutui vastapainoksi melko kiireiselle arjelle, ihanan kivisen kallioluodon helmassa on hyvä rauhoittua ja maadoittua. Myös meri vetää Satua maagisesti puoleensa, vaikka hänen juurensa ovatkin Kallaveden rannoilla. Meressä vain on jotain hurjan kiehtovaa, se on samalla niin tyyni ja samalla niin rauhaton.  Meren lisäksi itse majakoissa on jotain puoleensavetävää, ja niiden jylhyys on niin arvokasta, vaikka seinätkin alkavat jo hieman rapistua sieltä täältä. Voi jospa vain majakat osaisivat puhua, ja kertoa ne kaikki tarinat, joita niiden seinät sisäänsä kätkevätkään!

On myös ihanaa, että päivässä on hetkiä, että vaikka menee lukemaan kirjaa kalliolle, sen voikin laittaa sivuun, nostaa tyynyksi töppösensä ja ottaa unet meren kohinan tuudittaessa rauhalliseen uneen.

Ja jottei elämä kävisi majakanvartijoilla liian raskaaksi, niin….

Iltaisin katselemme aina auringonlaskun, ja syömme jälkiruuan sen jälkeen.

Ja koska Sastamalassa sattuu sijaitsemaan Suomen ehkä paras juustola, perheomisteinen Herkkujuustola, oli Maija tuonut heidän tuotteitaan muillekin maistettaviksi.

 

Keskiviikko 18.9.

Heti aamusta alkoi tohina Kirstin keittiössä, sillä majakalle oli odotettavissa vieraita! Ja kun uuni kerran lämmitetään, niin samalla Kirsti päätti pullan lisäksi tehdä sämpylöitä ja Ahvenanmaan pannukakun illallisen jälkiruuaksi.

Sitten saimme odotettuja vieraita Raja- ja merivartiokoulusta. Heillä oli menossa merenkulun koulutusviikko, jonka teemana oli Ahvenanmaa  ja majakat. Odottelimme malttamattomasti millainen paatti sieltä kohta luodolle rantautuu, ja isohan se oli. Onneksi keli oli hyvä, ja he saivat aluksensa kiinni pohjoispuolen kalliosatamaan. Kahden kouluttajan matkassa oli kolme toisen vuosikurssin kadettia.

Miehillä oli muutaman merilläolopäivän jälkeen vieno toive, että he pääsivät käymään Suomen läntisimmässä saunassa. Koska heillä oli mukanaan riittävästi polttopuita sekä makeaa vettä kiukaalle, niin toki me majakanvartijat heille saunan lämmitimme.

Kahvittelun lomassa kerroimme vieraillemme Suomen Majakkaseurasta ja päivistämme Märketillä, ja he kertoivat meille koulun toiminnasta ja koulutuksesta. Esittelimme heille tietysti majakan tilat, ja he tekivät ostoksia majakan pienessä kaupassa.

Ja me majakanvartijat pääsimme puolestamme tutustumaan heidän alukseensa.

Ennen vieraiden lähtöä otimme vielä yhteisselfien, ja kiittelimme puolin sun toisin mielenkiintoisesta iltapäivästä.

Iltaisin ihailemme auringonlaskuja ja katselemme 21 kilometrin päässä olevan Understenin majakan valon syttymistä.

Torstai 19.9.

Aamuisin majakanvartijat nousevat tervehtimään nousevaa aurinkoa. Sitten käymme puurolle ja kahville, ja suunnittelemme päivän ohjelmaa. Tänään onkin oikein pakerrettu!

Ja tänään meillä oli myös valtava pelastusoperaatio, kun havaitsimme majakan sisätiloissa ensin yhden, sitten kolme hippiäistä, jotka piipittivät hädissään. Jokunen tovi siinä meni, kun Esa, Satu ja Tuula koettivat ohjata niitä ikkunoista ulos. Yksi onneton ei ymmärtänyt pelin henkeä, ja sen Esa sai kiinni ja kantoi hellin käsin majakan ovelle ja vapauteen.

Sitten selvisi, että ne pääsevät sisälle ilmastointiputkesta, jonka suojaverkko oli rikkunut. Esa ja Tuula korjasivat tilanteen, joten hippiäisten elo toivottavasti jatkuu turvallisesti majakan ulkopuolella.

Perjantai 20.9.

Majakanvartijat tarkkailevat tietenkin ahkerasti sääennusteita, varsinkin tuulten osalta, niin ennakoimme jo eilen aamulla, että vaihtomme tapahtuu tänään. Ja varmistus tähän tuli vielä illalla. Onneksi olimme siivonneet jo koko eilisen päivän, sekä tehneet tarvittavia huoltotöitä.

Tänään on vielä jatkettu, jotta tulevat majakanvartijat pääsevät aloittamaan vahtivuoronsa kivoissa olosuhteissa.

Märket tarjosi meille parina päivänä kunnon tyrskyjä, ja joinakin päivinä käsittämättömän tyyntä keliä. Olemme nauttineet jokaisesta hetkestä!

Kokkimme Kirsti on ollut aivan uskomaton! Ruoka on ollut herkullista, ja Kirsti on mestari hyödyntämään edellisestä ruokailusta jääneet rippeet. Jälkiruokaakin meillä on ollut ihan joka päivä.

Viikon 38 yhteen hitsautunut majakkaperhe kiittää Suomen Majakkaseuraa tästä hienosta mahdollisuudesta jälleen kerran. Meistä jokainen tahollaan vie varmasti eteenpäin tietoa siitä, miten tärkeää työtä seura tekee upeiden majakoidemme eteen.