Perjantai 11.9.2020

Hyvää iltaa uudelta porukalta,
saavuimme hyvissä ajoin pois tulevan tuulen alta,
ja vaikka vaihdossa kumivene tuntuikin ajoittain kaltevalta,
pääsimme ehjänä tänne eikä tavaroitammekaan löydy meren pohjalta.
Meitä on täällä nyt yhteensä kuusi, väsyttää, mutta ehkä olen huomenna taas ihminen uusi.
Leena teki päivän päätteeksi mahtavaa ruokaa, ei jäänyt hauen ja kerman jäljiltä hippuakaan vuokaan.
Laivat lipuvat ohi kuin ajatukset päässä, tuntuu että ajatuksieni meri on nyt myös hieman jäässä.
Mukanani on V-P, Anni, Esa, Leena ja Janne,
uskon että heidän kanssaan kuitenkin pärjännee säässä kuin säässä.
Huomenna kirjoitan pidemmän päivityksen, nyt on kuitenkin aika unien, joten jätän nyt tähän päivitykseen tämän sisäisen Väinämöisen.

 

Lauantai 12.9.2020

Tänään on ollut tuulinen ja melko mukava päivä. Tämä päivä alkoi aamupuurolla ja hyvällä keskustelulla. Puhuimme mm. sienistä, vesitorneista, maailmankaikkeudesta, maksakirroosista, ihmisistä, erilaisista maailmankuvista ja jumalkäsityksistä. Mitähän vielä. Sain kuulla myös hienoja purjehdus- ja retkitarinoita. Asia mitä tänään myös opin Annilta oli, että hevosten täytyy käydä hammaslääkärissä mielellään jopa kaksi kertaa vuodessa.

Olemme tänään pällistelleet maisemia, saaren kivenkoloja ja laivoja, lämmittäneet majakkaa ja tehneet pieniä askareita. Olemme saunoneet ja osa porukasta on käynyt uimassakin. Oli mukavaa aloittaa talkooviikko rauhallisissa merkeissä väsyttävän matkan jäljiltä.

Leena on taas tehnyt upeita ruokia. Söimme lounaaksi maukasta sienimunakasta ja illalliseksi muusia ja lihapullia.

Tänään on tosiaankin ollut melko napakka tuuli, n. 12-13 m/s koko päivän. Olemme siis kivenkolojen lisäksi saaneet ihastella upeita aaltoja. Eli hyvä meininki ja maininki. Kun luin kirjaa ulkona niin sain pitää lujaa kiinni että sivut eivät kääntyilleet itsestään, tai oikeastaan koko kirja lähtenyt lentoon. Loppuviikolle on ennustettu erittäin kovaa tuulta, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Viime syksynä täällä ollessani tapasin rantakäärmeen, jonka tuolloin ristimme Paavoksi, eli kutsumanimeltään Paveksi. Tänään löysin yhdestä kivenkolosta palan käärmeen “luurankoa”. Lieneekö niissä luissa Paven kohtalo?

Tämä on nyt neljäs viikkoni Märketillä ja jään tänne vielä ensi viikoksi vaikka muu porukka vaihtuu. Märket on yhtä ihana ja ihmeellinen kuin aiemminkin. Nyt kun tänne on päässyt asettumaan kunnolla niin on taas aikaa ihmetellä koko paikkaa ja sitä miten hienoa täällä on olla. Janne, Leena, Anni ja V-P ovat olleet täällä viime kesänä samalla talkooviikolla, ja Esa on myös ollut täällä aiemmin. Janne ja Leena ovat pariskunta, ja V-P on Annin isä.

Kävimme myös illallisen yhteydessä hienoja keskusteluja useamman tunnin ajan. En edes ala luettelemaan mistä kaikesta puhuimme, mutta pohdimme paljon mm. sota-aikaa ja sotaveteraaneja, ja kuinka paljon heitä tulisi arvostaa. Olen erittäin iloinen tästä keskusteluhetkestä ja aiheista. Puhuimme myös mm. sammakoista ja muista otuksista, ja kun emme tienneet sammakon elinikää niin päätimme että asia täytyy googlettaa. Esa ryhtyi hommaan sanoen että: “Lauantai-ilta vielä ja pitää jotain sammakoita googletella.”

Tätä kirjoittaessa istun alakerrassa ikkunan ja pöydän ääressä kirjoittamassa, ulkoa kuuluu aaltojen pauhu ja takana olevasta pönttöuunista tulen rätinä. Kaksi ihanaa ääntä. Nyt omakin oloni alkaa jo olla hieman rätisevää pönttöä muistuttava, joten painun tästä pian nukkumaan. Huomiseen siis!

(Valitettavasti yhteydet ovat olleet täällä tänään niin huonot, että en saanut ladattua tähän lainkaan ottamiani kuvia. Yritän uudelleen huomenna.)

Sunnuntai 13.9.2020

Aamu alkoi aamupuurolla kuten Märketillä kuuluukin. Aiemmin meidän talkooviikkomme aikana vain Leena on paistanut täällä, mutta tänään paistoi myös Aurinko. On hienoa huomata miten erilaiselta maisema näyttää eri päivinä säästä riippuen. Tänäänkin on ollut melko napakka tuuli, suurin piirtein samoissa lukemissa kuin eilenkin. Ilma ulkona on kuitenkin tuntunut huomattavasti lämpimämmältä kuin eilen, kiitos Auringon. Toivoisin että tänne tulisi myös selkeitä öitä, mutta sellaisia ei vielä ole osunut kohdalle.

Olemme tänään tehnyt myös ns. “paskahommia”. Tyhjensimme huussin yhteisvoimin. Anni pesi myös pisuaarin. Näiden projektien lisäksi olemme toki tehneet myös muita perusaskareita.

Huussin tyhjennystä, kuvassa Esa ja Janne

Olen tänään haahuillut useamman kierroksen verran saaren ympäri. Olen siis tänään käynyt ruotsin puolella ainakin 20 kertaa. Yksi Märketin hienouksista on kyllä ehdottomasti erikoinen Suomen ja Ruotsin raja, joka mutkittelee Märketillä kahdeksan kulman kautta ja muodostaa hieman “rusettimaisen” kuvion.

Minä avustamassa “nosturivastaavaa” V-P:tä puiden nostossa.

Leena on tänään ollut taas ollut taitava kokki. Söimme lounaaksi erittäin hyvää kasvisvuokaa, ja illalla söimme todella maukkaita “hasselbackan perunoita”, ja grillattuja pihvejä. Jälkiruoaksi saimme lämmintä tiikerikakkua, jota olen viimeksi syönyt useita vuosia sitten. Vaikka maha oli jo ihan täynnä niin pitihän sitä “maistaa” pari palaa.

Tässä myös kuva mahdollisista Paven luista, jota en eilen saanut tänne ladattua..

Vaikka tuuli nyt onkin melko kova, niin en itse ole erityisen luovalla tuulella. Jääköön siis tämä päivitys tänään tekstin puolesta hieman lyhyemmäksi. Palataan huomenna asiaan!

Maanantai 14.9.2020

Tänään on ollut varsin touhukas ja aurinkoinen päivä. V-P on tehnyt järjettömän suuren työn, nimittäin käyttänyt lähes koko päivän keittiön inventoimiseen, aina mausteista kaikkiin ruokatarvikkeisiin saakka. Urakka jatkuu vielä huomenna aamupäivällä.

Esa on ollut porukan ahkerin tiskaaja.

Kävimme porukalla myös ylhäällä tornissa pällistelemässä maisemia. Ihmettelimme Märketiä ja sen kauneutta ja sitä, kuinka oikeastaan olemme vedenalaisen korkean vuoren huipulla. Olemme keskustelleet tänään myös jonkin verran Märketin historiasta.

Vedenalaisen vuoren valloittajat, kuvassa takana vasemmalta oikealle Janne, V-P ja Esa. Edessä vasemmalta oikealle Jonna, Leena ja Anni. Hieno porukka!

Tähän väliin myös Annin ja minun “selfie.”

Leena teki lounaaksi ihanaa kasvisruokaa ja kaalipaistosta, illalliseksi ruokana oli muusia, makkaraa ja salaattia.

Saunassa ja uimassakin on käyty. Veden lämpötila tuntui melko “rapsakalta..” Vieraita ei tänäänkään ole käynyt, ja tuskin käy loppuviikostakaan, ellei nyt huomenna joku satu tänne eksymään.

Nyt on ollut erityisen mielenkiintoista seurata säätä, sillä ennusteet ovat koko ajan vaihdelleet. Jos tämän päivän ennuste pitää paikkaansa, tänne saattaa tulla torstaina kova myrsky.

Päivitys: Saimme juuri soiton majakkaseuran puheenjohtajalta, joka antoi valtavasti ohjeita siitä miten meidän täytyy alkaa huomenna varautumaan torstain mahdollista myrskyä varten. Aiomme huomenna siis alkaa myös valmistautumaan tähän. Eli kyllä täällä pärjätään jos ennusteet nyt ylipäätänsä pitävät paikkaansa ja varaudumme asiaankuuluvalla tavalla! Ja kuten ensimmäisessä päivityksessä kirjoitin tästä porukasta; uskon että heidän kanssaan kuitenkin pärjännee säässä kuin säässä.

Päättäköön Esan kommentti mahdollista myrskyä koskien tämän päivityksen. “Kyllä tää koppi tässä pysyy”.

Tiistai 15.9.2020

Aamulla kun heräsin ja kävin vessassa, huomasin että joka puolelta kuului pientä piipitystä, mitä ei eilen kuulunut. Hippiäiset olivat saapuneet välilaskulle! Hippiäinen on ihan uskomaton lintu, sillä sen pituus on noin 8,5 – 9,5 senttiä ja paino vain noin 6 grammaa ja silti ne lentävät tuulen avustamana merten yli. Luultavasti ne lähtevät siis myrskyn mukana jatkamaan huomenna matkaansa, mutta oli hauskaa että saimme ne vierailulle edes hetkeksi.

Etsi kuvasta pikkuruinen Hippiäinen!

Tänään olemme pääosin valmistautuneet tulevaan myrskyyn, ja ennusteiden mukaan se olisi tosiaankin jo huomenna tulossa tänne, vaikka alunperin sen piti iskeä vasta torstaina. Jopa Pekka Pouta sanoi uutisissa että ei nyt mielellään lähtisi ruotsin laivalle, sillä aallot saattavat olla yli 7 metriä korkeita. Haluan vielä muistuttaa että Märketin korkein kohta on tosiaan 3 metriä. Eri ennusteiden mukaan tänne on luvattu myös noin 25-35 m/s tuulta. Myrskyn määritelmä on 21−32 m/s puhaltava tuuli. Sitä voimakkaampi, eli yli 32 m/s puhaltava tuuli luokitellaan jo hirmumyrskyksi.

Olemme kantaneet veneen sisälle vajaan sekä irtotavaroita sisään. Olemme myös tyhjentäneet venevajan lattiaa siltä varalta että vettä tulee sisälle vajaan, ja ottaneet lipputangon alas. Lilla Märketin oven olemme sulkeneet tiukasti kiristysliinoilla. Olemme nostaneet myös veneen telineen sisälle venevajaan. Kävimme läpi uuden reitin huussiin, konehuoneen lattialuukun kautta. Olemme jopa käyneet teippaamassa lyhtyhuoneen ikkunan muutamia säröjä “jeesusteipillä” molemmin puolin lasia. Olen kyllä jesarilla korjannut monia asioita elämässäni, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun olen käyttänyt sitä vanhan majakan lyhtyhuoneen ikkunoihin. Varsinainen askartelukerhomeininki siis myös ollut tänään. Huomenna kannamme vielä vesikanistereita sekä polttopuita valmiiksi sisään, ja otamme kaikille sisään omat ämpärit siltä varalta että emme pääse vessaan tai ulos majakasta ollenkaan.

Kumiveneen siirtoa

 

Jesari meidät myrskyltä pelastakoon.

Alakerran varastossa on haarapääskyjen pesä. Olemme seurailleet niitä tulostamme saakka. Huomenna poikasille saattaa valitettavasti tulla tukalat oltavat.

Anni reippaana kantamassa veneen moottoria sisään. Anni on nukkunut tähän asti venevajassa, mutta joutuu huomenna siirtymään sisätiloihin.

Lilla Märketin kiinnitystä.

Lipputangon irrotus.

Uusi vessareittimme.

Leena oli eilen illalla varsin murheellinen kun hän teki pullataikinan johon laittoi hieman vanhempaa hiivaa, eikä taikina sitten noussutkaan. Hän sanoi että hyvä että sai edes nukuttua. Aamulla taikina oli kuitenkin noussut sillä siihen sekoitettiin hieman kuivahiivaa, joten saimme ruoan jälkeen maukkaita lämpimiä korvapuusteja. Leena leipoi illalla myös ihanaa mustikkapiirakkaa.

 

Leenan korvapuustit ennen uuniin menoa. (Leena itse ehti jo livahtaa kuvasta pois.)

Janne valmisti meille myös “maustettua” merilevää ruoan ohella, jonka hän oli itse uimareissulla poiminut. Maku oli mielenkiintoinen mutta yllättävän hyvä.

Olemme myös keskustelleet tänään taas vähän niitä näitä, ja soitelleet edestakaisin sinne sun tänne. Myrskyn odotuksen tuntu on kuitenkin ollut koko ajan ilmassa. Koska lähes kaikissa uutisissa jotka tätä myrskyä koskevat on varoiteltu kaatuvista puista, niin haluan päättää tämänkin päivityksen Esan kommenttiin:

“No ei tarvi ainakaan meidän puista huolehtia.”

Ke 16.9.2020

Myrskyseuranta yhteyksien sen mahdollistaessa, tekstipäivitystä myöhemmin:

Kellonaika-Tuulen nopeus-Puuskat-Tuulen suunta-Lämpötila

12:00-7,2m/s-8,9m/s-WSW-13,8 c

14:00-8,9m/s-19,6m/s-WNW-14,3 c

14:10-15m/s-17,8m/s-NW-13,5 c

15:00-16,7m/s-19,2m/s-NW-12,4 c

15:30-18,3m/s-21,8m/s-NW-11,5 c

16:00-19,3m/s-22,3m/s-NW-11,1 c

Noin kahden maissa tuuli yltyi siis kymmenessä minuutissa 8m/s 15m/s saakka.

Nyt tuulee 20m/s tällä hetkellä kun kirjoitan, ja kello on nyt 21:30. Kahvit lensivät ulos kupista kun kävin ulkona. Pärskeet tulevat jo lyhtyhuoneeseen saakka mutta on jo niin pimeää että niiden kuvaaminen on mahdotonta, heräämme siis aamulla aikaisin katsomaan tiannetta jos nyt edes ylipäätänsä saamme nukuttua. Aivomme ovat tällä hetkellä niin aallokon kohinasta lumoutuneita, että on vaikeaa saada kirjoitettua mitään ylös. Myös hesarista haastateltiin tänään meitä. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006637945.html

Aallot vyöryvät hypnoottisesti kuin suuret seinät koko luodon yli tällä hetkellä. Niiden voima ja meteli on uskomaton. Olemme tuijottaneet niitä useita tunteja.

Kuvien lataaminen on yhteyksien puolesta tuskaisaa, yritin ladata niitä mutta vain yksi tuli perille saakka, joten tässä nyt yksi Annin aiemmin illalla valoisaan aikaan ottama kuva. Yritän huomenna saada ladattua tänne enemmän kuvia. Pahoittelen että tämä päivitys jäi nyt hieman lyhyehköksi. Minulla oli päivällä vaikka mitä ideoita tähän mutta nyt ainut asia mitä pystyn ajatella on aallot.

En tiedä miksi edes yritän nukkua. Kello on nyt puoli kolme yöllä ja ajattelin tulla kirjoittamaan lyhyen välipäivityksen. Ulos ei näe lainkaan sillä on niin pimeää, mutta joka suunnasta kuuluu hirvittävän kova ryminä ja humina. Muuten olen ollut kyllä tässä hyvillä mielin, mutta pakko myöntää että pari kertaa kun olen kuullut veden iskeytyvän alakerran ikkunoita vasten on meinannut tulla vähän ns. äitiä ikävä, vaikka toisaalta samalla siitä on tullut myös ajoittain entistä innostuneempi olo. Tämä on siis myös samalla myrskyn seurailun lisäksi aika mielenkiintoista itsensä ja tuntemuksiensa tutkiskelua. Onneksi olemme tällaisen järkäleen sisällä. Voin kirjaimellisesti vain kuvitella miltä on tuntunut olla täällä myrskyssä keikkumassa ylös tolppaan vedetyssä veneessä tällaisessa säässä, kun majakkaa on vasta rakennettu. Ihan ihmeellistä että siitä on selvitty. Ja olen tällä hetkellä erittäin samaa mieltä Pekka Poudan kanssa siitä että ruotsinlaivalla en haluaisi nyt olla. Toivon kyllä kaikki maailman siunaukset heille, jotka tällä hetkellä ovat liikkeellä laivalla tai veneellä jossain “lähimailla”. Tällä hetkellä tuulee 23m/s ja puuskissa 27m/s, suunnasta NNW, ja vaikka tuuli ei siis ole vielä voimistunut ihan kauhean paljon, niin aallot ovat keränneet useamman tunnin lisää voimaa itseensä ja meuhkaavat koko ajan entistä lujempaa.

Kaiken kaikkiaan olen nyt siis kuitenkin iloinen siitä, että tällaisenkin sään pääsee täällä kokemaan. Viime vuonna täällä ollessani oli myös myrsky, mutta tämä myrsky on erittäin paljon sitä rajumpi. Mielestäni merta ei kuitenkaan pitäisi pelätä, mutta sitä täytyy ehdottomasti osata kunnioittaa sekä tiedostaa mikä voima sillä on.

Aion nyt yrittää hurjasta melusta huolimatta käydä lepäämään, kun alkaa olemaan aika vaahtopää olo. Palataan asiaan!

En tiedä miksi yritin mennä nukkumaan toiseen kertaan. Ei se nyt oikein onnistu kun keho on jatkuvasti jonkinlaisessa valmiustilassa, eikä siinä että unenlahjani normaalistikkaan olisivat kovin hyvät. Kello on nyt puoli viisi aamulla. Tuulilukemat ovat samaa luokkaa kuin pari tuntia sitten. Esakin kävi pyörimässä alakerrassa reilu tunti sitten ja Annikin on ollut ainakin jokseenkin hereillä, joten en selvästi ole ainut joka täällä ei saa unta. Ulkona on vieläkin niin pimeää että juuri mitään ei näe. Odottelemme aamun sarastusta.

Torstai 17.9.2020

Tänään on ollut kyllä sellainen päivä että huhhuh. Meille on soiteltu vaikka mistä lehdistä sun muista, eli olemme antaneet haastatteluja vaikka mihin. Hesariin sekä iltasanomiin tuli hieman pidempi juttu, ja myös maikkari, iltalehti ja ålands tidning tekivät meidän videoiden ja “lausuntojen” pohjalta aiheesta lyhyet artikkelit. Maikkarin uutisissa oli myös kuvaamiamme videoita, ne löytynee jostain mtv3 uutisten nettisivuilta. Olikohan vielä muita..

Laitan tähän nyt pari linkkiä juttuihin, joista löytyy myös videoita. Valitettavasti tähän päiväkirjaan ei pysty videoita ladata. Myös mm. majakkaseuran facebook-sivuille on ladattu ainakin yksi meidän kuvaama video.

Hesari: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006638663.html

Ilta-sanomat: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006639311.html

Viime yö meni tosiaan valvoessa, ja tänään on olo ollut hieman sen mukainen. En koe että olisin ollut siis erityisen sanavalmiissa olotilassa, mutta ainakin majakkaseuran puolesta olemme saaneet kiitosta, joten hyvä niin! Olen siis pistänyt itseni tänään likoon, myös hieman kirjaimellisesti pärskeitä kuvatessani kun ulkona liikkuminen ja kuvaaminen valoisaan aikaan onnistui.

Olimme siis jo ajoissa aamulla, kuuden jälkeen ihan myrskybongarimeiningeissä, joten heti kun alkoi tulla valoisampaa niin kiipesimme lyhtytorniin ihailemaan maisemia. Oli kyllä vaikuttava näky, kun ei enää nähnyt lainkaan kallioita aaltojen ja kuohujen alta.

Olen siis tällä hetkellä jopa iloinen siitä että myrsky on päättymässä. En itse myrskyn vuoksi, siihen en luultavasti koskaan kyllästyisi, vaan siksi että en tiedä montako päivää putkeen jaksaisi tällaista puhelurumbaa ja videoiden lähettelyä pitkin kyliä. Mutta mitä sitä ei majakkaseuran vuoksi tekisi! Olen ollut ihmeissäni siitä miten hyvin yhteydet ovat toimineet näin myrskyssä. Tuntuu että ne ovat toimineet tänään jopa paremmin kuin muina päivinä.

Kaiken kaikkiaan selvisimme tästä myrskystä mielestäni kunnialla. Mitään muuta ei ole huuhtoutunut mereen taikka mennyt rikki, mutta valitettavasti “takapihan” peltitynnyri meni ruttuun kuin rutistunut tölkki, ja “etupihan” suojakaiteet hieman väänytivät. Kunhan ulkona voi taas kulkea turvallisesti niin katsomme niitä hieman tarkemmin. Lyhtyhuoneen ikkunat säilyivät myös ehjinä joten jeesusteipillä askartelu siis myös kannatti. Nyt aallot ovat jo hieman rauhoittuneet, mutta vesi vyöryy kyllä yhä luodon yli vaikka jokainen aalto ei enää yllä helikopterikenttään saakka. Osa kyllä vieläkin.

Myrskystä huolimatta olemme myös syöneet hyvää ruokaa, kuten aiempinakin päivinä. En kyllä voi tarpeeksi kehua Leenan ruokia. Saimme tänään myös vihdoin lähetettyä ensi viikon ruokatilauksen eteenpäin Hugon kauppaan.

Olen joka aamu ennen tätä aamua herännyt Esan kodikkaaseen “komotukseen”. Hänellä on hauska ja miellyttävä ääni, johon ei siis yhtään harmita herätä, päinvastoin. Tänä aamuna oli kuitenkin niin kova pauhu että en meinannut kuulla Esaa edes viereisestä huoneesta. Huomenna luulen että aamu kuitenkin alkaa taas kuten aiempina päivinä nyt kun ulkoa tuleva meteli on hiljenemään päin.

Hyvää yötä!

Perjantai 18.9.2020

Tänään olemme päässeet ensimmäistä kertaa kulkemaan luodon kallioille myrskyn laannuttua. Olemme asettaneet veneen paikoilleen sekä paljon “irtotavaroista” uudelleen paikoillensa ulos, mm. lipputangon, pöydät ja tuolit sekä muita myrskyn ajaksi sisään vietyjä/köytettyjä tavaroita. Janne viritti suojakaiteisiin uudet köydet. Saimme myös vinoon kääntyneet suojakaiteet melko hyvälle mallille, vaikka näyttikin siltä että ne eivät ole enää kovin helposti korjattavissa. Korvasimme myös rikki menneen peltitynnyrin (jossa poltetaan lähinnä papereita) vanhan kiukaan vesisäiliöllä.

Tänään oli Esan syntymäpäivä jonka kunniaksi söimme kakkua ja lauloimme yhdessä heti aamupalan jälkeen. Esa oli vaatimaton synttäreidensä suhteen, ja sanoi että olisiko nyt edes pitänyt laivalla tänne tullessa kertoa että hänellä on syntymäpäivä meidän ollessa täällä. Pidämme kaikki kuitenkin Esasta todella paljon, joten oli hauskaa järjestää tällainen pieni synttärijuttu. Ja saimmehan hyvän syyn samalla syödä kakkua heti aamusta..

Leena teki myös uskomatonta korvasienipastaa, jonka olisi voinut kuvitella syövänsä jossain viiden tähden ravintolassa. Hän oli säästänyt sen tarkoituksella viimeiseen iltaan. Pasta oli itsetehtyä ja aivan älyttömän maukasta. En ole koskaan aiemmin syönyt noin hyvää pastaa. Korvasienet vielä kruunasivat koko homman.

Olemme tänään illallisen yhteydessä keskustelleet useamman tunnin elämästä ja vähän kaikesta, ja miettineet myös miten mukavaa olisi nähdä porukalla Märketin ulkopuolellakin. Olen kovin iloinen siitä että olen saanut tutustua näihin ihaniin ihmisiin tällä viikolla. Tässä on siis alkanut jo tulla myös “viimeisen illan” tuntua. Jatkoimme keskustelua vielä ulkona Annin kanssa. Anni on myös aivan ihana ja viisas niin monella eri tavalla. Olen siis erittäin iloinen siitä että nämä henkilöt sattuivat kanssani samalle viikolle, ja että olen saanut heistä ihania ystäviä joita voin nähdä elämässäni myöhemminkin.

Vaihdosta on ollut jo jonkin verran puhetta, mutta tarkkaa ajankohtaa emme vielä tiedä. Luultavasti vaihto tapahtuu huomenna illalla tai sunnuntaina aamulla. Jännää että tänne tulee nyt täysin uusi porukka, joista tunnen ainoastaan yhden henkilön, Henrin. Mielenkiinnolla ja innolla odotan kuitenkin myös heidän saapumistaan.

Lauantai 19.9.2020

Vaihto ei onnistunut tuulen ja aallokon puolesta vielä tänään, mutta huomisaamuna sitä on tarkoitus yrittää. Tämä tulee siis hyvin luultavasti olemaan viimeisin päivitys jonka nyt tältä viikolta kirjoitan, ellei sää nyt muutu yhtäkkiä jotenkin radikaalisti.

Aamun näkymä oli hieman erilainen kuin pari päivää sitten.

Olemme tänään (ja eilenkin mitä en vain eilen muistanut mainita) siivoilleet täällä. Esa pesi tänään jopa majakan “etuikkunan”, joka oli myrskyn jäljiltä täynnä pärskeiden jättämiä läiskiä. Nyt sen läpi näkee ulos taas huomattavasti paremmin. Roskia on myös poltettu ja pisuaaria ihmetelty. Pisuaarin putki siis otti myrskyssä hieman osumaa, joten sitä on yritetty korjailla. Välillä se toimii kuten pitää ja välillä ei, mutta viime tunteina se on kuitenkin toiminut ihan hyvin.

Esa reippaana pesemässä ikkunoita.

Leena on tehnyt hyvää ruokaa kuten yleensäkin, ja myös uuden erän korvapuusteja. Leena ja majakka ovat loppupeleissä ne asiat jotka ovat meidät täällä pitäneet voimissaan. Majakka on tarjonnut suojaa ja Leena ruokaa.

Olin tänä aamuna todella väsynyt ja nukuin sen vuoksi jopa päikkärit. Ihmettelin väsymystäni jopa ääneen kunnes Anni muistutti että “etkös sä ollut niitä tähtiä katsomassa yöllä.” Niin tietenkin olin.. Istuin ulkona itsekseni vajaan parin tunnin verran pällistelemässä taivasta kun muut olivat jo menneet nukkumaan, sillä nyt oli ensimmäinen “kunnolla” selkeä yö meidän aikana täällä. Mars-planeetan sekä muutaman tähdistön ja tähden ehdin kyllä kuitenkin näyttää muillekin talkoolaisille hampaiden pesun yhteydessä. Olin loppupeleissä siis myöhään istuskelemassa ulkona, lauleskelin hieman itsekseni ja katselin tähtösiä ja majakan välkettä. Upeaa.

V-P piti tänään upean ja liikuttavan hartauden illallisen jälkeen, joka oli kuin jonkinlainen yhteenveto täällä keskustelemistamme asioista. V-P on elämässään toiminut mm. pappina, joten saimme nyt kokea todellisen pastorin puheen majakalla. Aikoinaan, kun täällä on ollut majakanvartijoita ja muuta henkilökuntaa, täällä on ollut tapana että majakkamestari on pitänyt jonkinlaisen tämänkaltaisen puheen joka sunnuntaina. Tämä oli siis kaunis lopetus meidän yhteiselle viikolle, ja olen erittäin kiitollinen että saimme tämänkin yhdessä kokea. Kiitollisuus teemana tiivisti siis koko paketin kasaan.

Hieman haikeahko olo siis tässä on. Mutta elämä jatkuu ja huomenna saan taas tutustua uusiin, todella mukavilta vaikuttaviin talkoolaisiin, joten ei tässä mitään sen kummempaa! Huomenna aloitan vuorovastaavan hommat ja päiväkirjaa alkaa pitämään toinen henkilö. Ihanaa että huomenna joukossa on myös ensikertalaisia jotka pääsevät siis ensimmäistä kertaa kokemaan Märketin kauneuden. Uskon että tämänkin tulee olemaan itselleni hienoa seurattavaa.

Kiitän ja kuittaan siis tältä erää. Toivon valoa kaikille monella eri tavalla!