Sunnuntai 22.9.

Pääsimme perille vasta myöhään eilen illalla, jonka vuoksi ensimmäinen päivitys tulee vasta nyt. Tästä saattaakin tulla hieman pidempi päivitys, sillä aion kertoa myös eilisestä päivästä.

Tämä tarina alkaa siitä kun lähdin perjantaina rinkka selässä kohti Helsingin rautatieasemaa. Otin junan Turkuun ja hyppäsin laivaan. Laivalla tapasin Leenan, joka olikin jo odottelemassa 10-kannella kun saavuin. Laivamatka meni mukavasti, rupattelimme niitä näitä ja kävimme kaupassa. Laiva saapui Långnäsiin kello 1:05, josta lähdimme köröttelemään pitkin Ahvenanmaan pimeitä teitä. Pysähdyimme Maarianhaminan 24h shellillä hakemassa kahvit matkaan, sillä edessä oli pitkä yö. Itse nukuin melko kehnosti myös yön ennen lähtöä, sillä Märket pyöri mielessäni kuin majakan valo konsanaan.

Olimme molemmat siis melko väsyneitä tässä vaiheessa. Ajoimme Hugosin kaupan pihaan odottelemaan että kauppa aukeaa ja saamme viikon ruoat mukaamme. Tässä vaiheessa kello oli noin kaksi yöllä joten tiedossa oli useamman tunnin odottelu.



Öinen Hugosin piha

Leena oli ennakoinut tämän ja ottanut meille molemmille mukaan viltit, jotta voisimme nukkua autossa. Itse torkahdin joksikin aikaa noin kello kuuden maissa, mutta shelliltä haettu kahvi ja Märket-ajatukset eivät suoranaisesti auttaneet nukahtamisessa. Muutaman tunnin sitten seurasin mm. auton ikkunoista valuvia vesipisaroita sekä katselin tuulessa humisevia lehtiä. Kuukin yritti kovasti pilkottaa pilvien takaa.

Noin aamuseitsemältä saimme puhelun, että vaihto ei tule onnistumaan ajallaan kovan tuulen vuoksi. Päätimme siis jättää ruoat vielä Hugosiin ja lähdimme aamupalalle hotelli eckeröhön.

Henri oli tullut Ahvenanmaalle jo päivää aiemmin ja oli majoittuneena majatalo Granbergissä, joka sijaitsi hotelli eckerön lähellä. Lähdimme siis aamupalan jälkeen moikkaamaan Henriä. Kävellessämme kohti majataloa törmäsimme kolmeen alpakkaan, joiden kanssa jäimme juttelemaan hetkeksi. Ne eivät jutelleet takaisin, mutta tuijottivat meitä hieman hölmistyneen näköisinä.



Alpakka ja Leena

Kapusimme kierreportaita yläkertaan tapaamaan Henriä, joka oli juuri itsekin syönyt aamupalan. Meillä oli mukava rupattelutuokio ja mietimme mitä tekisimme ajan kuluksi odotellessamme vaihtoa. Tämän seurauksena lähtikin käyntiin varsinainen Ahvenanmaa-seikkailu. Kävimme mm. Getabergenillä (Ahvenanmaan kolmanneksi korkein kohta), kastelholman linnalla ja taffelin sipsitehtaalla. Emme viitsineet kuitenkaan lähteä kovin kauas, sillä halusimme olla lähtövalmiudessa mikäli saisimme tiedon että vaihdon ajankohta tulisi yllättäen.



Leena ja Henri Getabergenin kahvilassa



Kuva Getabergenin huipulta



Näimme myös hienoja mantelipilviä.

Tuuli se vain puhalsi ja puhalsi, onneksi Märketin majakka ei ole tehty oljista tai risuista. Kyllä täällä nyt on kolmen pienen porsaan mukava olla.

(Yllä oleva heitto oli ns. vitsi. En siis oikeasti ole sitä mieltä että Leena tai Henri ovat porsaita. He ovat itse asiassa aivan käsittämättömän mukavia ihmisiä näin parin päivän ajanvieton perusteella.)

No, joka tapauksessa, lähtö tuntui venyvän tunti tunnilta ja näytti jo kovasti siltä, että vaihto ei tule lauantaina onnistumaan lainkaan. Soittelimme Märketille ja veneen kapteenille, ja lähtö oli kello viidenkin aikaan vielä epävarmaa. Kuitenkin vähän kello kuuden jälkeen päätimme sekä majakalla olevien talkoolaisten että kapteenin kanssa yrittää vaihtoa.



Eväsretkituokio Käringsundissä odotellessa

Venematka oli varsin "kuoppainen", itse istuin ulkona ja pidin kaksin käsin kiinni, ja katselin samalla sisätiloissa hytkyviä ihmisiä. Muutama tavarakin oli lentänyt ja Leenan pää osunut pari kertaa kattoon. Pääsimme kuitenkin perille kiitos taitavan kapteenin joka osasi ohjata venettä aaltoja mukaillen.

Rantautuminen suoraan luodolle ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan, joten kiinnityimme poijulle ja tässä kohtaa alkoikin varsin jännittävä kumivene-episodi. Oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen operaatio siirtää kolme ihmistä saarelle, viisi pois, sekä kaikki tavarat suuntaan ja toiseen. Kaikki tavarat ja ihmiset kuitenkin säilyivät ehjinä ja pääsivät sinne minne pitikin. Nostimme kumiveneen ylös ja kannoimme tavarat sisään.

Vain pienen hetken jälkeen perille päästyämme luonto päätti tarjota parastaan, sillä taivas oli suorastaan surrealistisen näköinen auringon laskiessa. Taivaalle ilmeistyi myös hetkeksi järjettömän upea punertava sateenkaari. Aivan kuin olisimme saaneet jonkinlaisen tervetuloviestin. Maailma näytti siltä kuin sitä olisi katsonut jonkinlaisen punertavan oranssin suodattimen läpi. Kuvista ei välity ihan samaa tunnelmaa kuin paikan päällä ollessa, mutta tässä silti pari:





Perille päästessämme edellisen viikon talkoolaiset olivat laittaneet saunan pesään valmiiksi puita ja lämmittäneet majakkaa, joten oli aika luksusta kun pääsi lähes heti saunomaan. Majakka oli muutenkin todella siistissä kunnossa. (Meille oli myös jätetty tänne mm. suklaata!) Sain ensimmäistä kertaa pois kenkäni ja vaihdettua vaatteeni 33 tunnin sisään. Ymmärrätte varmaan viimeistään nyt miksi päiväkirjan kirjoittaminen ei tuntunut siinä hetkessä ensimmäiseltä prioriteetilta vaikka harkitsinkin edes lyhyen pätkän kirjoittamista. Päätin kuitenkin siirtää sen homman tälle päivälle sillä en oikeastaan siinä kohtaa ollut enää täysin varma olenko ihminen vaiko pönttöuuni.

Kävimme saunomassa ja Leena kävi myös otsalampun kanssa pulahtamassa meressä. Tämän jälkeen söimme pienen iltapalan ja painuimme nukkumaan. Itse nukuin todella sikeästi ja niin ilmeisesti muutkin.

Aamulla herättyämme söimme aamupalaa yhdessä, ja keskustelimme yhtä ja toista. Henri kertoi mm. muutamista Märket-kokemuksistaan, sillä hän on varsinainen Märket-konkari. Hän on täällä tänä kesänä peräti neljättä viikkoa, ja ollut yhteensä täällä lähes 40 kertaa! Kuuntelimme kertomuksia suurella mielenkiinnolla.

Päivä alkoi rauhallisissa merkeissä, ja koska Henri on myös kovan tason radioamatööri, niin hän osallistui tänään Scandinavian activity contest-kilpailuun. Hän oli saanut peräti 400 eri yhteyttä!

Söimme päivälliseksi maukasta Leenan valmistamaa perunamuusia ja kylmäsavulohikastiketta salaatin kera. Teimme ruoan jälkeen pienen kierroksen ympäri saarta ja majakkaa ja kertasimme oleellisimmat asiat mitä täytyy täällä ollessa muistaa. Olemme siis tämän päivän aikana pienten askareiden lisäksi asettuneet "kunnolla" majakkaan.



 



Tämä reissu on ollut jo tähän mennessä melko erilainen kuin viime reissuni Märketille, jolloin oli kesäkuun  ensimmäinen viikko. Märket on mielestäni kuitenkin edelleen aivan käsittämättömän ihana paikka ja olen todella onnellinen siitä että saan olla täällä taas. En usko että voisi tulla ikinä sellaista hetkeä että saavun tänne ja paikka ei tekisi minuun vaikutusta. Uskon että monet ovat kanssani samaa mieltä.

Nyt lähdemme lämmittämään saunaa. Leena on istunut koko kirjoittamiseni ajan pelaamassa pasianssia vieressäni ja oli äsken sitä mieltä että pelikortit voisi laittaa vaikkapa sytykkeeksi. Ei pasianssit siis ilmeisesti menneet ihan kuin strömsössä.

Huomiseen!

 

Maanantai 23.9.

Menin yöllä ulos katsomaan tähtitaivasta. Voin paljastaa teille että yksi suuri syy miksi halusin tulla tänne uudestaan nyt syksyllä (tietty koko itse paikan ja majakan hienouden lisäksi) oli se, että tiesin että kirkkaina öinä täällä näkyy luultavasti melko huikea tähtitaivas. Enkä ollut lainkaan väärässä! Olen ollut melko innokas tähtiharrastaja noin kahdeksan vuoden ajan, joten näytin siis eilen myös Leenalle muutaman hänelle ennestään tuntemattoman tähdistön taivaalta. Toin tänne mukanani tähtikartaston, joka saa jäädä pysyvästi Märketin kirjahyllyyn. Toivottavasti siitä on tuleville talkoolaisille iloa jatkossakin!

Tähtikartasto

Myös Kuu tumman meren yllä tuli yöllä tervehtimään. Meri oli muuten musta, mutta Kuu loi sen pintaan upean aaltojen tahtiin liikehtivän kuunsillan. Taivas ja kuu, sekä Märketin valo sekä valtavan voimakas ja kaunis meri olivat yhdistettynä varsin liikuttava näky, näin lievästi sanottuna.

Sisälle tullessani päätin vielä rauhoittua tähtitaivaan ihailun jäljiltä lukemalla kirjaa. Kun lopulta sammutin lukuvalon, katsoin ulos ikkunasta josta näkyi muutama kirkas tähti. Käänsin jossain kohtaa kylkeä ja huomasin takaseinään heijastuvan kirkkaan välkkeen.  Understenin majakan neljän välkähdyksen sarjaa siinä sitten seurailin jonkin aikaa, ja mietin eri majakoiden välkkymisiä ja niiden eroja. Tästä inspiroituneena aloinkin selvittämään eri majakoiden valotunnuksia.

Heräsin aamulla tämän yön jälkeen joka tapauksessa melko aikaisin, kuten myös Henri ja Leena, ja aamu alkoi todella mukavissa merkeissä. Aurinko paistoi, ja aamupalalla keskustelimme eri majakoista. Mietimme myös mitkä ovat meidän lempimajakat. En yllättynyt siitä että Henrin lempimajakka on Märket. Leena ei ollut varma mikä hänen lempimajakkansa on, mutta Utö varmaan, hän mainitsi.



Aurinkoinen aamupäivä Märketillä

Pari vuotta sitten olin Bengtskärin majakalla noin kahden vuorokauden ajan, ja kyseinen reissu teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. En ajatellut minkään muun asian vaikuttavan minuun välttämättä koskaan samalla tavalla, kunnes tulin ensimmäistä kertaa Märketille. Toki Märket on hyvin hyvin erilainen majakka Bengtskäriin verrattuna, ja itse paikka kokemuksena hyvin erilainen, mutta itsekin sanoisin Märketin nykyään olevan lempimajakkani, yhtään Bengtskäriä väheksymättä!  Mielestäni kuitenkin erityisen hienoa on se, että ensimmäinen majakka millä olen koskaan käynyt on nimeltään Tankar. Olen Kokkolasta kotoisin ja Tankar löytyy Kokkolan edustalta. Tankar sanana suoraan käännettynä ruotsista suomeksi tarkoittaa ”Ajatuksia”, vaikka itse majakan nimi ei ilmeisesti ole peräisin tästä. Äitini vei minut Tankarin majakkasaarelle minun ollessa noin neljävuotias. Muistan kuinka suuri majakka teki minuun lähtemättömän vaiktuksen, joten saan kiittää äitiäni suureksi osaksi majakkaharrastuksen innostuksen kipinästä. Myös se on hienoa, että Märket kääntyy suoraan ruotsista suomeksi sanaan ”Merkki”. "Ajatuksia", ja "Merkki" (eli Tankar ja Märket) ovat siis ensimmäinen ja viimeinen majakka jossa olen  tällä hetkellä ollut. (Sen vuoksi myös kirjoittamani runo Märketin talkoopäiväkirjaan viime kesäkuulta talkooviikolta 23 oli nimeltään ”kirjaimellisesti merkillinen”.)

Mutta joka tapauksessa, olemme tänään tiskanneet, halkoneet puita, tehneet perusaskareita, ja tein myös ruokasuunnitelman ensi viikkoa varten sillä ensi viikolla olen ruokavastaavana ja päiväkirjan pitäminen siirtyy toisen henkilön vastuulle. Huomenna tarkistamme vielä kunnolla sen mitä täällä paikan päällä jo on, sillä toinen viikkoni (eli talkooviikko 40) tulee olemaan toiseksi viimeinen viikko kun täällä on ”miehitystä”. Yritämme täällä olevien tarvikkeiden mukaan arvioida siis ruoan kulutusta mahdollisimman järkevästi, ja tehdä Leenan kanssa ruokatilaus sen pohjalta.

Löysimme tänään Leenan kanssa myös yhden geokätkön, ja seurasimme ohi meneviä laivoja laivaseurantasivulta. Bongasimme myös mm. yhden laivan joka oli matkalla Kokkolaan.

Henri on tänään taas pitänyt useita satoja yhteyksiä sinne sun tänne. Noin 700 kappaletta! Ihan uskomatonta. Hän myös eilen viritteli kaiken maailman johtoja ympäri majakkaa ja saarta. Minulle tuli tästä mieleen lähinnä hämähäkin verkon kutominen. Henri ei siis ole porsas, eikä ehkä ihminen? Mutta mahdollisesti hämähäkki.

(Tämäkin oli ns. vitsi.. Henri on oikeasti varsin hieno ja arvostettava tapaus.)

Henri asentamassa johtoja

Söimme lounaaksi maukasta punajuurikeittoa ja illalla vielä grillasimme ja saunoimme. Leena pelaa taas tällä hetkellä pasianssia vieressäni tässä kirjoittaessani.



Grillaushommia

Kangastuksia on näkynyt tänään myös jatkuvasti. Kiikaroimme niitä pitkin päivää. Aika hurjan näköistä kun saaret näyttävät niin kummallisilta, eikä sillä ole väliä mihin suuntaan katsoo koska niitä on joka puolella. Pitkiä saari”ryppäitä” sekä laivoja jotka näyttävät todella leijuvan ilmassa.

Nyt olen kuitenkin niin väsynyt saunan jäljiltä sekä muutenkin hieman ymmälläni elämästä, olemassaolostani ja siitä että ylipäätänsä olen täällä, joten lähden tästä lepäämään. Tässä on ollut jo tälle päivälle tarpeeksi aika ihmeellisiä ajatuksia. Hymyilen kuitenkin täällä  juuri merivedellä pestyillä hampaillani.

Elämä on tietyllä tapaa vähän kuin meri. Se voi olla tyyni ja rauhaisa, mutta myös myrskyisä ja raju. Monesti se on molempia näistä. Loppupeleissä se on kuitenkin aina kaunis.

 

Tiistai 24.9.

Tänään on ollut mielestäni vähän omituinen päivä. Vaikka on tuntunut periaatteessa siltä että päivä on mennyt nopeasti, niin samalla on tuntunut siltä kuin aika olisi jollain tasolla pysähtynyt.

Leena oli soittanut jonkin aikaa sitten kotiinsa, ja kertoi minulle että tänään oli ollut pakkasta Uudessakaupungissa. Tajusin tässä kohtaa ensimmäistä kertaa kunnolla tämän päivän aikana että on olemassa tosiaan jokin muukin maailma Märketin lisäksi.

Olemme taas tehneet perusaskareita pitkin päivää, ja saimme myös vihdoin lähetettyä ensi viikon tavaratilauksen Hugosiin. En ole tajunnutkaan miten vaikeaa on arvioida viikon ruokakulutusta viidelle henkilölle. Leenasta oli aivan älyttömän suuri apu, kun itse olin epävarma että tilataanko niitä perunoita nyt sitten kolme vai viisitoista kiloa.

Henrillä oli myös taas tänään ihan oma projektinsa menossa. Hän kiipesi katolle irroittamaan antennia. Köyden varassa nojaavan Henrin katsominen oli jännittävää. Istuimme Leenan kanssa lyhtytornissa seuraamassa operaatiota vierestä.





Henrin projekti

Olemme lueskelleet tänään paljon eri majakkakirjoja. Oikeastaan koko aamupäivä meni tämän puuhan parissa. Tajusin myös tänään ensimmäistä kertaa että vapaudenpatsas luokitellaan majakaksi, tai ainakin entiseksi majakaksi. Nyt kun ajattelee niin sehän on ihan selvää, mutta eipähän ole tullut ennen ajateltua asiaa. Leena oli myös tänään nähnyt kaksi hyljettä polskimassa saaren pohjoispuolella!



Huomaan vähän väliä havahtuvani johonkin asiaan. Vähän kuin olisi jonkinlaisessa unenkaltaisessa tilassa vaikka hereillä ainakin tietääkseni olen. Tai ainakin luulen niin. Unesta on tietty toki varmaan melko vaikea herätä jos luulee olevansa jo hereillä.

En ole täysin varma kuinka kauan olen nytkään tässä istunut ja kirjoittanut, ja tekstin tuottaminen tuntuu tällä hetkellä muutenkin jollain tapaa vaikeammalta kuin yleensä.

Öisiinkin uniini on alkanut tulvimaan kaiken maailman kummallisuuksia liittyen mm. mereen sekä majakoihin. Nukuin tänään lyhyet päiväunet ruoan jälkeen jolloin näin sellaista unta että keräsin kasaan palasia suurista rikki menneistä lasikalakoristeista ja yritin korjata niitä.

Tulimme Leenan kanssa jonkin aikaa sitten saunasta. Tänään olimme saunassa auringonlaskun aikaan. Näky ikkunasta oli upea. Olemme aiemmin saunoneet ainoastaan pimeään aikaan.

Itse asiassa tarkistin juuri että aurinko laski tänään kello 19:36, ja kello alkaa kohta lähennellä kymmentä, joten olen minä näköjään tässä jo ihan hyvän tovin istuskellut.

Leena istuu pelaamassa pasianssia vieressäni. Äsken hän tokaisi että "nyt alkaa kypsyttämään tää homma", ja keräsi kortit kasaan.

Näiden kauniiden sanojen saattelemana on siis hyvä siirtyä yöpuulle.

 

Keskiviikko 25.9.

Lähdimme eilen Leenan kanssa vielä myöhään ulos, sillä taivas oli kirkastunut. Paksu pilviverho oli siirtynyt yllättäen muille maille tunnin sisään, joten ulos mennessä tumma taivas kauniisti loistavine pisteineen oli kaartunut pienen Märketin ylle. Myös linnunrata näkyi ihanasti.

Tänään on ollut varsin mukava päivä. Leena oli löytänyt kuolleen meduusan jota kävimme sitten pällistelemässä. Olen etsinyt aarteita ja kartoittanut Märketin kivenkoloja ja lammikkoja melko perusteellisesti. Löysin mm. upeita meren hiomia erivärisiä kiviä, kauniita sulkia, lasinpalasia, pieniä tuulessa irronneita lipun riekaleita, luodin, pari kuollutta pientä kalaa ja sinisimpukoita. Nämä löytyivät noin kolmen-neljän tunnin etsinnällä. En ottanut näistä päivällä valoisaan aikaan kuvaa, joten kuva näistä jääköön huomiselle. Aion huomenna muutenkin tehdä uuden tutkimuskierroksen.



Minä ihmettelemässä kuollutta meduusaa

Tutustuin samalla Märketin pienempien asukkaiden elämään, joilla oli ihan omat menonsa saaren lammikoissa. En tiedä miksi niitä kutsutaan mutta ne olivat semmoisia pieniä ravun näköisiä eliöitä. Aivan kuin kaikilla olisi ollut jokin selkeä määränpää ja tehtävä, vaikka sitten päättömästi vipelsivätkin ympäriinsä. Tai mistä minä voin tietää mitä ne oikein touhuavat. Oikeastaan yllä oleva kuvaus pätee melko hyvin myös koko ihmiskuntaan näin tarkemmin ajatellen. Yritin miettiä niiden näkökulmaa maailmasta niitä seuratessani, mutta se oli vaikeaa. Minusta on omituista ajatella miten monesta eri näkökulmasta tämän maailman kaikki eri asukit sen näkevät. Sama maailma mutta silti kaikilla omansa, oli kyse sitten ihmisistä tai muista mönkiäisistä.

Olemme taas tehneet perusasioita ja Henri viritellyt omia radioamatöörivirityksiään. Täällä kävi tänään myös ensimmäinen vieraamme tällä viikolla! Ruotsia puhuva Patrik-niminen henkilö rantautui pohjoissatamaan pienellä veneellään. Autoimme rantautumisessa jonka jälkeen rupattelimme jonkin aikaa kiertäen saarta. Patrik oli yrittänyt kolme kertaa aiemmin tulla käymään Märketillä, mutta se ei ollut sään puolesta onnistunut. Tämä oli siis hänen ensimmäinen käyntinsä täällä. Hän ei viipynyt kovin kauaa, mutta oli kuitenkin hauskaa että hän kävi täällä. Ulkomaailmassa ei siis ole ainakaan vielä tapahtunut minkäänlaista maailmanloppua meidän ollessamme täällä.



Henrin meininkejä



Vieraamme Patrik

Tänään on tuullut vähemmän kuin milloin muulloinkaan täällä ollessani. Aamulla oli kummallisen hiljaista ulos astuessa kun ei kuulunutkaan aaltojen kohinaa joka puolelta. Aamun taivas oli myös melko uskomattoman näköinen.



Aamun taivas

Meillä oli myös erittäin mukavat lettukestit hienojen keskustelujen kera.





Leena pelaa yllättäen taas vieressäni pasianssia. Äsken kysyin miten tällä kertaa sujuu ja hän vastasi että "mulla on omat epäilykseni tästä hommasta".

Henrikin tuli alakertaan istuskelemaan ja sanoi että tänään hänellä oli tukanpesupäivä ja että nyt on sitten kutrit kunnossa.

Leenaa ja Henriä katsellessani mietin, miten ihmeellistä onkaan että meidän elämämme on tuonut meidät juuri tähän hetkeen. Kuten teidänkin elämät juuri siihen hetkeen missä nyt olettekaan. Tätä asiaa olisi mielestäni hyvä muistaa miettiä useammin. Seuraavaksi elämä viekin minut lepäämään.

 

Torstai 26.9.

Tänään meillä onkin ollut varsin touhukas päivä. Aamu alkoi kauniin auringonpaisteen merkeissä, joka oli hieman kylmän yön jälkeen ihanaa. Söimme aamupalaa ulkona ja nautimme säästä. Ei tuntunut yhtään syksyiseltä, olisi pikemminkin voinut erehtyä luulemaan että on heinäkuu. Tuulen nopeus on ollut koko päivän todella alhainen, noin 1-3 metriä sekunnissa, ja ulkona tarkeni olla suurimman osan päivästä t-paita päällä.





Aamupalahetki

Aamupalan jälkeen yritimme ottaa kuvia kangastuksista ja laivoista kiikareiden läpi, mutta kävi ilmi että se on melkoinen taitolaji. Leenan puhelimen galleriassa onkin nyt hyvä määrä tärähtäneitä kuvia joista ei saa mitään selvää.

Kesken kiikarointituokion huomasimme pienen veneen joka oli lähestymässä Märketiä. Tuli aika hömelö olo kun he kiikaroivat meitä ja me heitä samaan aikaan. He olivat tulleet ruotsista ja luulimme heidän rantautuvan, mutta he jäivätkin vain omaan veneeseensä juomaan kahvit Märketin edustalle.



Minä yrittämässä kommunikoida veneilijöiden kanssa

He lähtivät jatkamaan matkaansa, jonka jälkeen päätimme lähteä kumiveneajelulle. Henri pitikin meille varsinaisen kumivenekoulutuksen ja ajoimme kaikki venettä vuorollamme. Ajoimme myös Märketin ympäri. Se oli oikein mukava ajelureissu.







Veneajelun jälkeen kävin pulahtamassa kauniissa kirkkaassa merivedessä, ja sukelsin hakemaan pohjalta yhden  oudon esineen minkä näin kumivenematkamme loppusuoralla. Veden lämpötila oli päivällä rannassa 12 astetta.

Tässä muuten pari kuvaa täältä löytämistäni aarteista!





Myös Leena innostui päiväuinnille. Hän lähti uimaan Märketin länsipuolella olevalle pienelle ”saarelle”. Häntä kiinnosti kovasti käydä siellä mutta kahlaamalla se ei ihan onnistunut, joten kun käänsin selkäni pariksi minuutiksi niin Leena olikin jo yhtäkkiä uinut saarelle.





Tämän jälkeen meillä oli mukava iltapäiväkahvihetki ulkona majakan edustalla.



Olemme tehneet taas majakan perushommia, ja pesimme tänään myös saunan. Huomenna onkin sitten siivouspäivä.

Leena pelaa taas vieressäni pasianssia. Ja ihme on tapahtunut, sillä tällä kertaa peli meni läpi! Hän sanoi äsken että ”Onpa ollu oudot energiat tässä päivässä.”

Ulkona on taas upea tähtitaivas joten taidan lähteä seuraavaksi sinne. Hauskaa miten erilaiset valonlähteet voivat olla niin kiehtovia. Tällä hetkellä täällä on paljon minulle tärkeitä valoja. Tästä tulisi todella pitkä päivitys jos alkaisin tässä enemmän hölisemään valon hienoudesta sillä se on niin oleellinen ja uskomaton asia, joten jätän sen sikseen. Sisäinen valo se taitaa kuitenkin olla jokaiselle se kaikista tärkein, vaikka samassa olemassaolon kuplassa ulkomaailman valojen kanssa ovat ilmeisesti nekin. Kaikkihan se loppupeleissä on kaikki.

Hyviä öitä!

 

Pe 27.9.

Tänään on Leenan ja Henrin viimeinen ilta Märketillä, sillä huomenna aamulla tänne saapuvat uudet talkoolaiset. Toivotaan että vaihto onnistuu ilman sen suurempia kumiveneseikkailuja! Odotan heidän saapumistaan innolla ja jännityksellä.

Tänään on tullut tehtyä vaikka mitä. Aloitan kuitenkin kertomalla eräästä uudesta ystävästä johon törmäsin aamulla.

Hän köllötteli auringonpaisteessa ja ensiksi vähän molemmat säikähdettiin toisiamme. Sen jälkeen jäin ihailemaan hänen auringossa kimmeltäviä suomuja.

Juoksin sisälle kertomaan löydöstä Leenalle ja Henrille, jotka istuivat vielä aamupalapöydässä. Kysyin että onkohan sillä jo nimeä vai pitäisikö meidän ristiä se. Henri sanoi tähän että ”sä voit ihan vapaasti ristiä sen vaikka Paavoksi”, joten hänen nimi on nyt Paavo, tai ”pave”. Paavo on siis rantakäärme.



Leenan ja Henrin toiseksi viimeinen aamupala Märketillä tällä viikolla. (Huomatkaa pasianssi)



Ensikohtaaminen Paavon kanssa



Paavo tutkimassa löytämiäni aarteita

Leena ei pitänyt Paavosta ihan yhtä paljon, sillä hän sanoi että Paavo oli hänelle universumin merkki siitä että nyt on aika lähteä Märketiltä.



Leenakin päätti kuitenkin tulla katsomaan Paavoa, mutta piti vähän etäisyyttä.

Olemme tänään siivonneet koko majakan, polttaneet roskia, testanneet palovaroittimet, käyneet puhdistamassa lyhtytornin vesikouruja, pakanneet kaupasta laatikoihin talveksi mantereelle lähteviä tavaroita, tehneet sämpylöitä, ja teimme myös kalakeittoa valmiiksi huomiselle. Nyt sinne ei tarvitse lisätä kuin kala ja pari muuta asiaa ja lämmittää, niin tulevat talkoolaiset saavat syötävää.



Vesikourujen puhdistusta

Pyörittelin sämpylätaikinasta ehkä hieman liian suuria palloja, sillä ne näyttivät uunista tullessaan lievästi sanottuna mielenkiintoisilta.



Sämpylät lähdössä uuniin

Puhelin on myös soinut useamman kerran tänään, on kartoitettu vesitilannetta, seurattu säätä huomista porukkaa varten sekä päivitelty tilanteita täältä suuntaan ja toiseen.

Äsken kävimme vielä ulkona tiskaamassa tähdet loistaen yllämme. Oli aika hieno tiskaushetki, vaikka ulkona olikin aika "fresh breeze" kuten sääennusteessa sanottiin. Nyt alkaa olla nukkumaanmenon aika, ja voisin kuvitella että kaikille meille maistuu uni tämän päivän jälkeen. Saa silti nähdä saanko ainakaan itse unta vaikka minua väsyttääkin, koska mietin huomista.



Tiskaushetki

Tämä on ollut mahtava viikko. On ollut hienoja keskusteluja, ihania maisemia ja ylipäätänsä upeita hetkiä.

Iso kiitos Leenalle ja Henrille, Majakkaseuralle ja Märketille. Huomenna siirryn ruokavastaavan rooliin ja päiväkirjan pitäminen siirtyy toiselle henkilölle.

Luin äsken tämän juuri kirjoittamani pätkän Leenalle ja kysyin olenko hänen mielestään unohtanut jotain oleellista tältä päivältä, ja hän vastasi että ”sähän pelasit sen yhden pasianssin mutta ehkä siitä ei tarvi mainita..”

Pelasin tosiaan yhden kellopasianssin joka meni heti ensimmäisellä yrityksellä läpi. Kaikki kortit aukesivat.

Leenalla ei ole ollut tuuria pasianssien suhteen tämän päivän aikana, mutta äsken hän alkoi sekoittamaan kortteja ja tokaisi että ”ilta on vielä nuori..”

 

28.9. Lauantai

Hei taas. Ette päässeetkään vielä eroon minusta. Leena pelaa tällä hetkellä vieressäni pasianssia ja seuraavat talkoolaiset odottelevat Ahvenanmaalla tuulen ja aallokon rauhoittumista. Kello on tällä hetkellä tätä kirjoittaessani puoli viisi.



Laivalippujen vaihtoa

Saa nähdä onnistuuko vaihto tämän vuorokauden puolella lainkaan, mutta aika huonolta näyttää. Huomisaamulle ennuste lupaa kuitenkin hyvää vaihtosäätä. Tuleva talkooporukka yöpyy luultavasti siis Ahvenanmaalla, mutta he lähettivät tänne meille tämmöisen kuvan.



Oikein mukavan oloinen porukka sieltä siis on saapumassa! Kuvassa Kalle, Sari, Hanna ja Suvi

Tänään ulkona oli kaunis auringonnousu, ja näimme viime yönä myös revontulia! Olemme tänään lämmitelleet pönttöuuneja sillä kylmä viima alkoi tuntua huomattavasti majakan sisällä.





Aamun tunnelmaa

Olemme tänään lukeneet paljon asioita Estoniaan liittyen, sillä tänään on tasan 25 vuotta siitä kun Estonia upposi. En voi edes kuvitella miten kamala tapahtuma se on ollut ihmisille jotka joutuivat osallisiksi siihen. Kynttilä palaa pöydällä ja taustalla ikkunasta näkyy ulkona riehuva aallokko. Vaikka merta pitäisi minusta aina kunnioittaa, niin etenkin tänään sitä saa katsella erityisen hiljaa ja kunnioittaen.



Tilannepäivitystä:

Saimme tiedon että vaihto tulee tapahtumaan huomenna aamulla noin yhdeksän-kymmenen maissa, kuten arvelimmekin. Joten tervetuloa Sari, Suvi, Hanna ja Kalle mikäli tätä luette!

Toinen tilannepäivitys on että Henri on tosiaankin pitänyt täältä yhteensä viikon sisään yli 3300 yhteyttä. Hän näytti minulle myös äskettäin kuinka esimerkiksi sähkötetään. On ollut digiyhteyttä, puheyhteyttä sekä sähkötystä. Olen oppinut tällä viikolla radioamatööreilystä enemmän kuin olisin koskaan kuvitellut oppivani. Oikeastaan toivoin salaa kun hain näille viikoille talkoisiin että samalle viikolle sattuisi radioamatööri, koska koko harrastus itsessään on kiehtonut minua. Ja erittäin mielenkiintoistahan se olikin vaikka opinkin vain hyvin pienen osan koko radioamatööriharrastuksen laajasta kirjosta. Kiitos Henri!



Olen tänään oppinut myös uuden pasianssin, jonka Leena näytti minulle. Siihen itse asiassa jää hieman koukkuun, joten tämä avasi minulle täysin uuden ulottuvuuden Leenan mielenmaiseman ymmärtämisessä. Tätä ei siis olisi tapahtunut ellei tänään olisi ollut kovaa aallokkoa.

Mutta nyt, vihdoin, minun on aika siirtää päiväkirjakapula eteenpäin.

Toivottavasti pääsen kirjoittelemaan taas uudestaan ensi kesänä!

 

 

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content