Sunnuntai 20.9.2020 aamu

HII - O - HOI !

Nyt täältä Käringsundista on muutaman päivän odotuksen jälkeen lähdössä uusi innokas talkooporukka kohti Märketiä.

Perjantaina 18.9.2020 saavuimme Ahvenanmaalle (ja Eckeröhön) Viking Amorellalla (onneksi meidän seilaamisemme sujui onnellisesti perille asti). Sää ei suosinut meitä jotta olisimme päässeet jo lauantaina jatkamaan matkaa luodolle, mutta täältä isommalta saarelta löytyi monenlaista kaunista ja idyllistä katseltavaa.



Perjantaina sitten ajelimme vielä tutustumaan majapaikkamme ympäristöön. Ihastelimme mm. Eckerön mahtavaa Post- och Tullhusetia, jonka Engel on suunnitellut 1828 ja tutustuimme siellä olevaan käsityönäyttelyyn.



Lauantaina ajelimme Geta-vuorelle ihailemaan kaunista kallioista vuorenlakea ja upeita maisemia. Matkalla oli runsaasti omenatarhoja punaisenaan herkullisia Ahvenanmaalaisia omenoita. Maarianhaminan syyssato-markkinoilla meren rannalla pyörähdimme myös. Siellä oli paljon tutkittavaa liittyen entiseen ja nykyiseen merenkulkuun, veneen rakennukseen ja tarjolla oli tietenkin syksyn satoa ja käsitöitä.


     - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - -


Varhain sunnuntai-aamuna klo 5.50 aamuhämärässä oli aika nostaa pää tyynystä ja aamutoimien jälkeen suunnata kohti Käringsundin satamaa ja Frederikin venettä. Ennen merelle lähtöä Minka ja Henri kävivät autoilla noutamassa Hugon kaupasta monta laatikollista ruokaa ja monta monta säiliöllistä vettä ym. tarpeellista luodolle vietäväksi. Kaikki tämä ja meidän neljän, Minkan, Antin, Henrin ja Päivin matkatavarat pakattiin veneen ruumaan sekä etu- ja takakannelle ja venematka alkoi. (Kuvassa vene vielä lastaamatta)



 

 

 

Frederik asemissa ja nyt se on lähtö!



Ja 50 minuutin kuluttua oltiin jo Märketin pohjoissatamassa, jossa edellisen viikon talkoolaiset vauhdilla alkoivat asetella renkaita veneemme rantautumisen suojaksi ja tuoda matkatavaroita kallioille. Jihaa ! Rantautuminen onnistui hyvin, eikä meidän tarvinnut kiinnittyä poijulle ja tehdä vaihtoa kumiveneen kanssa. Jonna otti meidät vastaan luodolle esitellen paikat ja perehdyttäen turvallisuusasioihin. Kahvi ja mahtavat herkkupullat odottivat meitä majakan ison pöydän ääressä, Kiitos!



 

 

 

 

 

 

Maanantai 21.9.2020

Eilinen sunnuntai-päivä kului nopeasti. Märket otti meidät vastaan ihanan aurinkoisena, tutkimme kallioita ja kallionkoloja joissa vesi näytti kristallinkirkkaalta -  varmaan viime viikkoisen "Sjöbergin talkoopäivän" jäljiltä. Keittiön käyttösalaisuudet kaasuhelloineen ja -uuneineen ja tiskaus ulkona tulivat meille myös tutuiksi :)
Henri viritteli pitkiä lankoja antenniposliineineen tornista eri puolille luotoa ja osallistui radioamatöörien Scandinavian Activity Contest kisaan. Ensimmäisen päivän seikkailut Märketillä väsyttivät sopivasti ja vetäydyimme ajoissa makuuhuoneisiimme. Meri kohisi tasaisesti ja Understenin majakka horisontissa välkytti meille valoaan pimeyden keskellä.

 



Kullakin talkoolaisella on luodolla oma perustehtävänsä: kokkaus, päiväkirjan kirjoitus, kaupan hoitaminen, opastus, vuorovastaavana toimiminen jne. Käytännössä kaikki auttavat ja tekevät kaikkea jolloin hommat hoituvat loistavasti! Maanantaina ryhdyimme siis tarmokkaina hommiin. Minka aloitti juuresten kuorimisella, Päivi jatkoi päiväkirjan kirjoittamista ja hoiti kompostoria. Roskat poltimme yhdessä luodolla tynnyrissä ja sitten aloimmekin lämmittää majakan pönttöuuneja. Henri ja Antti paneutuivat tutkimaan epäkunnossa olevaa vinssiä ja lopputulemana oli että uusi osa siihen tarvitaan.

 


 


Tässä valmistuu piirakkaa: Antti tekee mustikkapiirakkaa ja Minka savukalapiirakkaa = tehokasta!

 



Kaksi ammattilaista tutkimassa tilannetta.

Miksi me talkoolaiset sitten olemme hakeutuneet tänne Märketille?
Aloitetaanpa vuorovastaava Jonnasta, hänellä alkoi nyt viides viikko Märketillä, näin hän kertoo:
Meri itsessään, sekä myös majakat kiehtovat minua. Majakkaseuran talkoot ovat mielestäni ihania juuri sen vuoksi, että pääsee viettämään aikaa näin upeassa paikassa ja tekemään hommia jotka edesauttavat näin hienon ja myös historiallisesti arvokkaan paikan säilymistä. Majakka on aikoinaan pelastanut valtavasti ihmishenkiä, joten vähintä mitä voimme tehdä nykyään on suojella sitä rapistumiselta.



Maanantai-iltana laitoimme Suomen läntisimmän saunan lämpiämään. Löylyt olivat pehmeät hirsiseinäisessä saunassa ja wau kuinka maagiset olivat ikkunanäkymät merelle auringon laskiessa!
Saunomisen jälkeen herkuttelimme Minkan savulohipiirakalla ja Antti järjesti haastavan tietokilpailun. Arvoimme joukkueet ja nimesimme ne: Hattivatit vastaan Muumit.  Kysymykset olivat kinkkisiä ja kyselijä pysyi tiukkana, eikä  antanut vihjeitä pienistä lahjomisyrityksistä huolimatta. Muumit veivät yllättäen voiton täpärässä kisassa, mutta kaikki osallistujat palkittiin :) Olipa meillä ihana päivä majakalla!

 



Tiistai 22.9.2020

Aamu valkenee harmaan oloisena, tuulta on noin 10 m/s ja lämpötila +11 asteen tienoilla. Odotamme kuitenkin syysauringon kohta pilkahtavan esiin lämmittämään meitä ja pikku hippiäisiä, jotka ovat ilonamme ylhäällä kulkusillalla ja terassilla. Putkien alta ja seinien rakosista ne etsivät syötävää. Pikku ötököitä varmasti löytyy sieltäkin koska myös sisällä hämähäkit ja kärpäset elävät omaa elämäänsä. Muita lintuja olemme nähneet aika vähän, yksi punarinta kurkisteli ikkunalaudalta makuukammariimme, muutamia haahkoja uiskentelee luodon kaakkoispäässä ja joku yksinäinen kahlaaja seisoi eilen pohjoispuolen rantavedessä - olisko ollut sirri?
Sitten aivan yllättäen silmiemme eteen lennähti todella todella tuntematon lintuharvinaisuus....

 



Töpökääpiötypäkkö! Oletteko koskaan tavanneet tätä lajia majakalla?

No, nyt taisin vähän narrata teitä. Töpökääpiötypäkkö oli yksi eilisillan tietokisan kysymyksistä. Kysymys kuului onko se kala, lintu vai matelija ja Jonnahan sen tiesi.
Päivällä Minka bongasi kaksi lajia peukaloisen ja ilmeisesti jonkun sirrin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


 

Talkoolainen Antti kertoo hakeutumisestaan:
Uusia kokemuksia hakeva Antti, eri majakoita jonkin verran kiertäneenä ja heinäkuun pikavierailun Märketillä innoittamana löysi mielestään erinomaisen uuden kokemuksen kohteen. Viikko Märketillä tuntui tarjoavan merestä pitävälle mielelle loistavan tavan kokea merellinen viikko uusien tuttavuuksien kanssa. Luodon mahtava luonto, maisemat sekä sympaattinen majakka antavat lisäksi mahdollisuuden normaaliarjesta irtautumiseen. Koska peukalo ei ole aivan keskellä kämmentä on kiva myös antaa oma panos historiallisesti tärkeän kohteen säilymiseen.

Päiväkahvien jälkeen lähdimme porukalla kiertämään majakkasaarta. Emme kuitenkaan kävelleet vetten päällä vaikka kuvasta niin voisi päätellä.

 



 



Lyhtytornia tutkailemassa Aila-myrskyn mahdollisten vahinkojen jäljiltä, merivesipisaroita ikkunat yhä täynnä.

 

 






Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tän, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään


Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen.


sanat Kari-Tapio


 

Keskiviikko 23.9.2020

Märketin aamu oli harmaa ja kostea. Niinpä ensimmäinen puuhamme olikin sytyttää tulet Majakan pönttöuuneihin, jotta kosteus sisällä huoneissa vähenisi. Laitoimme myös pullataikinan kohoamaan, esivalmistelimme lounasta ja lämmitimme tiskivettä. Henri otti radioitse yhteyksiä maapallon toiselle puolelle Japaniin ja Austraaliaan asti.  Puolenpäivän jälkeen aurinkokin tuli odotetusti esille ja hohti Märketin ihanille kallioille.
Nettiyhteydet olivat vähän haastavat tänäänkin, mutta kun saimme ne toimimaan päästiin päivittämään touhujamme ja seuraamaan välillä myös Amorellan hinausprojektia pois karilta. Meidän onnemme oli, että karilleajo ei sattunut perjantaina tullessamme Maarianhaminaan.



 

Talkoolainen Minka kertoo osallistumisestaan:
Saariston tyttönä meri vetää puoleensa ja aina on kaipuu meren rannalle. Kun olin käynyt Utössä viikon (syksy 2016) ja Bengtskärin majakalla päiväretkellä (kesä 2018) tutustuin Majakkaseuraan. Nähtyäni Majakkaseuran elokuvat "Matkani majakalle" ja "Haaksirikkojen Märket" tiesin, että majakalle on päästävä pidemmäksi aikaa. Itselle tämä on irtiotto arjesta, pääsy elämän perusasioiden äärelle sekä tosielämän yhteistyöpeli ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa sekä yksi toteutunut unelma!  Majakkaseuralle toivottavasti annan jäsenmaksun lisäksi viikon työpanokseni, sekä teen omalta osaltani Majakkaseuran työtä näkyväksi. Märket on historiallisesti merkittävä kohde ja olisi sääli jos sen annettaisiin rappeutua.

 

Märketin majakan rakentamisen historiaa:
1880-luvun alkupuolella majakkahanke Märketille saatiin etenemään Venäjän
keisarin ja Ruotsin kruunun yhteistyöllä. Rakentaminen aloitettiin keväällä 1885 ja paikaksi
valikoitui luodon korkein kohta.
Rakennustöiden alkaessa luodolla ei ollut siis mitään muuta kuin rautainen
merimerkki. Rakentajat nukkuivat kallioilla ja keittivät ruokansa avotulilla.  Aluksi kaikki sujui
suunnitelmien mukaan ja varastorakennuksen tekeminen eteni, mutta eräänä toukokuun iltana
pohjoisesta nousi tuuli joka muuttui kovaksi myrskyksi. Rakennusmiehet olivat täysin
suojattomia ja luonnon armoilla ja oleskelu kallioilla oli hengenvaarallista.
Mutta hätä keinot keksii, niinpä rakentajat keksivät hilata 12-metrisen
rautamaston huippuun veneen, jonne he kiipesivät kallioiden yli vellovia laineita pakoon.
Myrsky jatkui koko yön, mutta vene pysyi paikoillaan.

Rakentajat pääsivät laskeutumaan veneestä turvallisesti vasta seuraavana päivänä puolenpäivän maissa.
Näky oli kuitenkin surkea: myrsky oli pyyhkinyt mereen tarvikevarastot ja lähes kaikki vaivalla tuodut rakennusaineet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Tämän kokemuksen jälkeen yli puolet rakennusmiehistä ilmoitti ettei jatka enää tällä työmaalla.Tarvittiin siis uusia miehiä. Rakentamista johtamaan tulikin itse arkkitehti Schreck, joka tunsi Märketin majakkaprojektia kohtaan erityistä mielenkiintoa. Työt lähtivät uudelleen käyntiin ja kesä työskenneltiin ahkerasti ja varsinainen majakkarakennus saatiin valmiiksi vielä ennen syksyä. Majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran 10.11.1885, ja se on palanut siitä lähtien lähes yhtäjaksoisesti sotavuosia lukuunottamatta turvaten merenkulkua Pohjanlahden ja Pohjoisen Itämeren välillä.

Märketin myrskyjä ja tyrskyjä pääset katsomaan Suomen Majakkaseuran sivuilta kohdasta Uutiset ja tapahtumat.

Keskiviikko-illan kohokohta oli taas mielestäni saunominen punaisen auringon laskiessa mereen ja pulahdukset virkistävään veteen, joko itse mereen tai luodon merivesialtaaseen, joita täällä löytyy lukuisia. Todistusaineistoa pulahduksistamme tässä:







 

Aurinkoista ja sumuista torstai-aamua!  (24.9.2020)
Tänä aamuna maisema näytti taas aivan erilaiselta kuin muina päivinä. Iso parvi lokkeja oli kerääntynyt yön aikana lähiluodolle, kalliot olivat märkiä ja sumun seasta kuului harvakseltaan matala sumusireenin ääni.

 



 

Talkoolaiset pitävät majakalla myös pientä kauppaa, josta voi ostaa erilaisia tuotteita ja näin tukea Suomen Majakkaseuran tärkeää toimintaa. Myynnissä on mm. upeita kirjoja ja kalentereita, kortteja, kirjekuoria, postimerkkejä, t-paitoja, kangaskasseja ja pinssejä. Tervetuloa vierailemaan majakalle!

 





 

Miten minä (Päivi) tulin hakeneeksi talkoo-hommiin:
Olen elänyt lapsuuteni kuivalla seudulla (uimapaikkakin oli 10 km päässä), mutta jotenkin aava meri ja kalliorannat ovat aina viehättäneet minua. Saunoessamme eilen naisten kesken juttelimme mieliimme jääneistä Astrid Lindgrenin saduista ja elokuvista. "Saariston lapset" oli minun lempisarjani lapsena ja ehkä juuri se iski minuun kipinän, joka vetää kohti merta ja aurinkoista saaristolaiselämää. Olen vieraillut muutamalla majakkasaarella ja Gustavsvärnillä vieraillessani Suomen Majakkaseuran talkootoimintakin tuli tutuksi. Jäin miettimään osallistumista talkoisiin ja kun Minka sitten kysyi lähtisinkö Märketille syyskuussa, ei myöntävää vastausta tarvinnut kauan odottaa. Syyskuinen lähtö majakalle toi lisäjännitystä "seikkailuun".

 

Perjantai 25.9.2020

Aurinko nousi esiin merestä loistavana tänä aamuna. Tuulta oli vain muutama metri sekunnissa. Yöllä oli vähän satanut ja kalliot kiilsivät märkinä. Merikotka oli löytänyt aamupalaa ja söi sitä itäpäädyn kalliolla. Kohta paikalle lennähti kaksi kotkaa lisää ja vielä lokkeja tutkimaan löytyisikö heillekin jotain. Vain vähän höyheniä jäi jäljelle.



 

Talkoolainen Henri kertoo:
Henri on aloittanut Märketillä käynnit jo 50 vuotta sitten. Ensin Henri alkoi käydä täällä rakkaan radioamatööri-harrastuksensa puitteissa, mutta myöhemmin vuonna 2008 hän liittyi Majakkaseuran jäseneksi. Hän on osallistunut vuosien aikana moniin töihin, mm. sähkösuunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen täällä. Henri on myös ollut mukana Majakkaseuran kiertueilla eri puolella Suomea (kiertueella esitetään Majakka-aiheisia elokuvia, kerrotaan seuran toiminnasta ja myydään samoja upeita tuotteita kuin kaupassa majakalla). Henri nauttii merellisestä ympäristöstä ja Märketin rauhasta - täällä on hyvä "ladata akkuja".

 



Majakanvartija Minka lyhtytornissa tarkkailemassa hylkeiden liikkeitä pohjoisrannan tuntumassa.

 

Meidän viikkomme majakalla päättyykin jo tänään ja uudet talkoolaiset tulevat tilallemme. Normaalisti talkoolaisten vaihtopäivä on lauantai, mutta sääolosuhteet määrittävät milloin vaihto pystytään tekemään.
Niinpä arkiaskareiden lisäksi päivän töitä ovat siivoukset, pakkaukset ja paikkojen laitto kuntoon seuraavaa porukkaa varten.

Isot isot kiitokset Märket, Suomen Majakkaseura ja talkooporukan uudet ystävät - tämä on ollut hieno, mieleenpainuva seikkailu! Ehkä vielä tavataan uudestaan ...

Jos sinä kiinnostuit majakoista ja haluaisit tukea majakoiden kunnostus- ja ylläpitotoimintaa, ole yhteydessä Majakkaseuraan ja liity seuran jäseneksi!

 

 

 

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content