Lauantai 24.9.

Saapumispäivä. Lähdimme Käringsundista aikaisin aamulla vaihtelevasti nukutun yön jälkeen. Matkassa meitä on vuorovastaava Kirsti, ekakertalainen Sanna, Marko, Satu ja Leena. Matka sujui poikkeuksellisen tyynessä säässä. Vastassa meitä oli iloinen joukko kotiinlähtijöitä. Tuo tullessas’, vie mennessäs’ toimi tehokkaasti ja kohta jo vilkuteltiin lähtijöille.

Tiskivuoro

Ensimmäisenä tulokahvit ja omenapiirakat, jota oli meille leivottu ylenmäärin. Kahvin jälkeen oli vuorossa turvallisuuskävely ja nyt on kaikilla tiedossa sammutus- ja muut turvallisuusasiat. Satu touhusi keittiössä meille sienisoosit ja ruoka maistui yhtä hyvältä kuin Märketillä aina. Sanna ekakertalaisena ihasteli ja ihmetteli kaikkea ja me muut jo useamman kerran käyneet vähän kadehdimme ensipuraisun ihanuutta.

Tällä viikolla ajateltiin päiväkirjan suhteen edetä ennen-nyt teemalla ja Märket kirjaa opiskeltiin tarkasti sekä päiväkirjan, että tiedonjanon vuoksi. Vielä on edessä sauna ja uinti, Kirstin mielestä olemme kaikki suoriutuneet päivän toimista niin hyvin, että uintilupa heltisi kaikille.

 

Viikon pääkuvassa on vasemmalla on Fyrvaktaren Emil Sjöblom, sotilas ja merivahti. Kuva on kirjasta Märket, havsfyr och gränsland, Jan Andersson 2015

 

Sunnuntai 25.9

Makkaraa, leipää ja viiliä

Majakanvartijat Tor Fagerstöm ja Nils Grönlund ovat kattaneet pöydälle makkaraa, leipää ja viiliä. Majakkamestari Ragnar Eriksson hoitelee kahvimyllyä. Valokuva on 1950-luvun lopulta.

 

Ennen vanhaan majakkamestarin tullessa työvuoroon hänen tuli ottaa mukaansa kunnollinen ruokavarasto. Kellarissa säilytettiin suurta varastoa perunoita, juureksia ja lihaa. Lisäksi hyödynnettiin säilykkeitä ja muun muassa kuivamaitoa. Lounaaksi keitettiin yleensä puuro, jota syötiin ”säilykemaidon” kera. Kala oli kuitenkin majakalla tärkein ruoka-aines. Majakan henkilökunta kalasti etupäässä turskaa, mutta sään ollessa tyyni laskettiin siikaverkko ja vedettiin niitä. Lisäksi kalastettiin silakkaverkoilla. Luotsihöyry toi juomavedet majakalle yleensä alkukesällä, suurissa 150 litran tammitynnyreissä. (Kirjasta: Märket, Majakkasaari kahden maan rajalla)

Nykypäivänä juoma- ja käyttövesi tuodaan kanistereissa ja talkooviikon ruokatarvikkeet tilataan ja haetaan mukaan Eckeröstä Hugosin kaupasta. Talkooviikolla ruokavastaava suunnittelee ja tekee koko viikon ruuat. Toki kaikki auttavat keittiöpuuhissa ja porukalla tiskataan ja lämmitetään pesuvedet. Ruokailu rytmittää talkoolaisten päivää ja mikäs sen parempaa, kun polttopuiden hakkaamisen jälkeen saa kupillisen kahvia ja tuoretta pullaa.

 

 

Maanantai 26.9

Verkkoyhteyksiä

Ragnar Eriksson (Märketin majakkamestari 1956-1977) työpöytänsä äärellä 1960 luvulla. Kuva Kee Erikssonin kotialbumista, julkaistu kirjassa Märket – majakkasaari kahden maan rajalla, 2015

Talkoolaisemme Marko hyödyntää langatonta tiedonvälitystä Erikssonin malliin ns. radioamatöörien huoneessa

Radioamatöörit liittyvät monella tapaa Märketin uudempaan historiaan. Kun majakka automatisoitiin vuoden 1977 alusta, jäivät rakennukset kylmilleen tuulten ja säiden armoille. Lähes ainoat säännölliset vierailijat olivat radioamatöörejä ja luonnontieteen laitoksen hylkeenlaskijoita. Radioamatöörit ovat kertoneet, kuinka vesi valui valtoimenaan pitkin tornin sisäseiniä aiheuttaen vakavia kosteusvaurioita alakerroksissa.

Radioamatöörit eri puolilta maailmaa ovat edelleen majakan vakiovieraita. Märket kahden maan rajalla on juuri siksi radioamatöörien erityisessä suosiossa. Vaatimattomasta radioamatöörien huoneesta lähtee tuolloin lukuisia signaaleja eri puolilla maailmaa ja vastaavasti eri puolilta maailmaa Märketille. Usein on majakkamme radioamatöörien asemapaikkana kansainvälisissä kilpailuissa.

Tänään on arkiaskareiden ohella käytetty paljon aikaa merikotkan bongaamiseen. Pääosa talkooporukasta on päivystänyt majakkatornissa kamerat valmiina odottamassa eilen pikaisesti näkemämme merikotkan paluuta. Iltapäivällä tuuli nousi ja alkoi sataa rakeita ja vettä, mutta Märkethällarnilla lepäävä merikotka pysyi vakaasti paikallaan.

Viime yönä käyttivät innokkaat valokuvaajat kameroitaan upean tähtikirkkaan taivaan tallentamiseen, josta kuvia alla. Kuvat ovat saaneet hyvän vastaanoton sosiaalisessa mediassa.

Tiistai 27.9

Pelargonioita ja valkoisia ikkunaverhoja

Märketin majakan siisteys ja kodikkuus kiinnittivät jo alkuvuosina monen vierailijan huomion. Henkilökunta teki majakasta mahdollisimman viihtyisän asuinpaikan itselleen. Kun majakkamiehet astuivat majakkaan ja sulkivat ulko-oven takanaan, he tulivat omaan maailmaansa. Rakennuksen sisäänkäynti oli korkealla kuin keskiaikaisessa linnoituksessa, ja sulki ulos ympäristön uhkaavat voimat. Kiipemällä kolme metriä korkeita rautatikkaita pääsi turvalliseen ja lämpimään rakennukseen. Tänä päivänä turvallisuussyistä sisään noustaan  uusia teräsportaita pitkin ja valaistua siltaa myöden majakkaan. Alkuperäiset portaat ovat kuitenkin omalla paikallaan.

Ennen vanhaan majakan sisällä oli kullakin majakkamiehellä asuntonsa. Muilla oli huone ja yhteinen keittiö, mutta majakkamestarilla oli käytössään kaksi huonetta ja oma keittiö. Kirjassa Märket, Majakkasaari kahden maan rajalla (Jan Andersson) kerrotaan, että huoneet olivat korkeita, tilavia ja siistejä. Seinät olivat paneloitu, katto maalattu ja lattia öljytty. Ruukkukasvit kukkivat ikkunoilla, joiden eteen oli ripustettu valkoiset ikkunaverhot.

Meillä talkoolaisilla on käytössä keittiö ja ruokailutila, sekä kolme erillistä makuuhuonetta. Sänkypaikkoja on 14. Oma lukunsa on myös suuri ja ihanan pehmeälöylyinen sauna, jossa on ikkunat kohti merta ja auringonlaskua. Keittiön ikkunalla on muuten edelleen pelargonia, kts. Mika Launiksen maalaus ylempänä, kirjasta Märket ja remonteissa kunnioitetaan vanhoja rakennusperinteitä. Esimerkkinä tästä on ruokasalin seinällä alkuperäinen tapetti ja vanhoja maalikerroksia voi ihailla muutamassakin kohtaa jätetyistä väriportaista.

Majakkaseura on vuodesta 2007 alkaen vuokrannut Märketin majakkaa Suomen valtiolta kunnostustyötä vastaan. Siitä lähtien on tehty korjaus- ja uudistustyötä majakan pelastamiseksi. Ankarissa olosuhteissa majakkaa on jatkuvasti ylläpidettävä mm. rappaamalla ja maalaamalla. Sadat seuran jäsenet ovat talkoolaisina palanneet yhä uudestaan vaativiin mutta upeisiin oloihin majakkaluodolle.

Keskiviikko 28.9

Kotkaväijy jatkuu…

 

Vanhempi kuva on vuodelta 1975, jolloin majakka alkoi jo näyttää rapistuneelta. Kahden vuoden päästä lähti henkilökunta majakalta lopullisesti ja se jäi hylättynä säiden armoille. Kuvassa yksi majakanvartijoista poistuu Lillmärketistä. Pikkurakennus toimi työntekijöiden huussina, josta jätökset päätyivät näppärästi suoraan mereen.

Majakkaseuran aikana oli Lillmärketissä ensin talkoolaisten pesutilat. Saunan valmistuttua 2014 on se ollut tyhjillään, muistona menneistä ajoista.

Päivittäiset rutiinit: veden ja puiden kanto, jätehuolto, eri tilojen siivous ja tarvittavat pikkukorjaukset vievät ison osan päivästä. Oma aikansa menee ruoanvalmistukseen, ruokailuun ja tiskaukseen. Onneksi aikaa jää myös meren tuijottamiseen, kallioilla vaelteluun, kirjojen lukemiseen ja ajatusten vaihtoon.

   

   

Torstai 29.9.

Elokuussa 1887 vierailivat ahvenanmaalainen taiteilija Victor Westerholm ruotsinmaalaisen J.A.G. Jacken kanssa ikuistamassa hiljan rakennettua majakkaa. Westerholmin maalaus yllä on rajattu. Maalaus löytyy Önningebyn museosta lähellä Maarianhaminaa.

Erityisesti huomionne kiinnittyi siihen, että kalliot ovat – molempien maalarien – teoksissa tasaisen harmaat. Luodolle tänä päivänä väriä tuova keltajäkälä näyttäisi puuttuvan.

Märketillä on mahdollisuus seurata luontoa ja sen muutosta.

Perjantai 30.9.

Tämän vuoden viimeinen talkooviikko alkaa olla päätöksessään ja paluu mantereelle on edessä. Meidän pieni viiden hengen porukka on toiminut hienosti yhteen ja hauskaa on ollut.

Kiitos Märket, olit ikimuistoinen <3

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content