Lauantai 29.9.2018

Lähtö Käringsundista lauantaina aamupäivällä tapahtui lopulta nopeasti. Hienoja elämyksiä oli tosin ollut tarjolla jo satamassakin merikotkan kaarrellessa kovassa tuulessa venemiehemme Matsin aluksen yläpuolella perjantai-iltana auringon laskiessa.



Lauantai-aamuna odoteltiin ensin kelin parantumista, mutta sitten Matsia jo huolettikin kelin mahdollinen nopea huonontuminen. Siispä lopulta lähdettiin merelle ripein ottein: Heta, Kalle, Erkki, Mats sekä turistineitoinen.



Perille Märketille päästiin, vaikka vene heittelehtikin kovassa aallokossa. Tuuli oli lounaasta, joten Märketin suojanpuolella oli keula onneksi mahdollista saada kallioon kiinni. Näin vältyttiin rajulta miehistönvaihdolta kumivenettä käyttäen. Siispä tuontitavarat kalliolle, edelliset majakanvartijat laukkuineen alukseen, ja Mats jo pääsikin ottamaan veneellään suunnan takaisin kohti Käringsundia.



Uuden miehistön iltapäivä Märketillä sujuikin sitten kovassa tuulessa ilmavirran puhaltaessa 13-16 metriä sekunnissa. Tuulen lisäksi majakkaan sisälle kuului myös vaahtopäiden murtuminen majakkaluodon kallioihin. Oli aikaa laittaa kahvia, ruokaa sekä lämmittää oleskelutiloja, koska olosuhteet ulkotöihin olivat epäedulliset. Asenne oli silti mitään pelkäämätön sekä työtä vieroksumaton, siis sataprosenttisesti kohdallaan, kuten kolmihenkisen ryhmän maskotistakin kuvastuu sen totutellessa Märketin rajuihin syysoloihin tuulen vonkuessa ympärillä ja tihkusateen piiskatessa Märketin majakkaa.



 

Sunnuntai 30.9.2018

Sunnuntaiaamuksi tuulen voima oli jo alkanut heikentyä. Samoin aallonkorkeus oli laskenut. Aurinkokin nousi onneksi esiin horisontin takaa. Tämä tapahtui noin kello kahdeksan aamulla. Hieno syksyinen päivä oli alkamassa meren kimmeltäessä Märketin ympärillä.

Päivän ensimmäinen merkittävä lintuhavainto oli luodon itäpuolella kiertelevä merikotka, jo toinen kotkahavainto samana viikonloppuna. Kaipa petolintu etsi merestä saalista. Mustasukkaiset lokit häiritsivät merikotkaa aika ajoin, jolloin se siirtyi lännemmäksi kohti hyljeluotoja.



Märketin miehistön tavoin harmaahylkeetkin olivat huomanneet ilman parantuneen. Ne olivat palaamassa Märketshällar-lähiluodolle noin 600 metrin päähän majakasta. - Aallokon ollessa rajua meri pyyhkii matalien luotojen yli. Silloin eivät hylkeet pääse luodoille lepäämään, vaan vuorokausi kuluu kokonaan meressä. Tänään oli hallienkin aika rentoutua ja nauttia lopulta iltapäivällä jopa auringon lämmöstä. Tämän kuvan aikana taivas oli tosin jonkin aikaa pilvessä.



Ruotsin ja Suomen välisellä etelä-pohjoinen-laivaväylällä liikenne jatkui sunnuntainakin normaaliin tapaan. Naapurimaan rannikolta näkyvän Understenin majakan edustalla pohjoista kohti kulki esimerkiksi tämä Lena B -niminen rahtilaiva, bulkkeri, jolla on internetin laivasivustojen mukaan noin 230 metriä pituutta.



 

Maanantai 1.10.2018

Maanantai oli pilvinen. Puolenpäivän jälkeen aurinko tosin paistoi hetken, mutta tämä efekti ei kauan kestänyt. Ilman auringon energiaakin majakalla tosin tultiin toimeen, sillä ulkona oli noin yhdeksän astetta lämmintä. Öinen kova tuuli oli sekin aamuksi rauhoittunut, samoin merenkäynti, jota sitäkin oli yöllä ollut.

Majakan ylläpitorutiinien lisäksi aikaa käytettiin kuten tavallista myös ympäristön tarkkailuun, eihän majakanvartijakaan elä pelkästään leivästä.

Ruotsin puoleinen rannikko näkyi hyvin. Understenin majakan lähettyvillä tuulimyllyt jauhoivat naapurikansalle sähköä. Ehkä tuota sähköä päätyy välillä suomalaisiinkin koteihin.



Kuten niin usein muulloinkin, meri esitteli myös tänään alituiseen vaihtuvaa ulapoiden grafiikkaansa.



Ahvenanmeri tarjosi taiteellisia elämyksiä myös eilisiltana, muutaman sadepisaran jälkeen, siinä vaiheessa, kun sunnuntain päiväkirja oli jo saavuttanut lukijakuntansa. Alla näyte sateenkaariperheen elämästä.



Ahvenanmaan Getan ulkopuolella merenkulkijoita 150 vuotta palvellut Sälskärin majakka erottui maanantaina juuri ja juuri horisontissa. Sälskärin kalliosaari, jonka päällä majakka seisoo, ei puolestaan näkynyt. Se hävisi horisontin taakse, onhan maapallo pyöreä.



Aallot murtuivat Märketin kallioihin myös tänään - samalla tavalla ne ovat tehneet niin kauan, että asia on alkanut saada filosofisia ulottuvuuksia.



 

Tiistai 2.10.2018

Maanantain ja tiistain välinen yö tarjosi kokemuksia, jotka avomeren luonnonpimeä taivas mahdollistaa. Jopa kuun kraaterit tulivat tutuiksi.

Tiistaiaamun ensi hetket olivat hehkuvine väreineen sellaisia, joita laajan ulapan horisonttiin katsellessaan usein kokee.



Päivän alkaessa aurinkoisena ja tyynenä oli aika tarkistaa Märketin kahden venepoijun kettinkien kunto ja kiinnitykset. Tässä Erkki lähdössä meren alle.



Heti pinnan alapuolella auringonsäteet leikkivät Märketin terveiltä vaikuttavilla rakkoleväkentillä, joilla myös pienten kalanpoikasten parvet tervehtivät sukeltajaa. Itämeri ei ole kokonaisuudessaan sairas, vaikka ravinnepäästöt ja kesäiset sinileväkukinnat ongelma ovatkin. 

Majakanvartijat Heta ja Kalle tulivat kumiveneellä venepoijujen luo sukellusavustajiksi ja turvaköyden hoitajiksi. Meri näytti tänään parhaat puolensa, vaikka syksy oli jo pitkällä.



Sukellustarkastuksen lopputulos oli, että molempien venepoijujen kettingit olivat tyydyttävässä kunnossa. Kettinkejä sekä niiden liitoskohtia vahvistettiin talvea varten veden alla. Lisäksi sukeltaja huomasi, että rantaa lähempänä olevan poijun pohjapaino oli kesän aikana siirtynyt muutaman metrin paikoiltaan ja päätynyt tasaiselta pohjalta kivien päälle. Varmaankin poijuun oli ollut kovassa tuulessa kiinnitettynä iso ja raskas alus. Kuvassa tämä pohjapaino noin viiden metrin syvyydessä.



Märketin koillispuolella, kohdassa jossa on saaren paras luonnonsatama, vedenalaiset maisemat olivat toisenlaiset. Siellä pohja tippuu jyrkänteenä lähes 40 metrin syvyyteen.



 

Keskiviikko 3.10.2018

Ahvenanmeren aamutaivas oli tummanpuhuvine väreineen myrskyä ennakoiva. Tänään oli parasta omistautua sisätöille, riittäähän majakan sisätiloissakin monenmoista ylläpitotehtävää.



Meri näyttikin tänään keskiviikkona voimansa Märketillä jo aikaisin.



Aaltojen korkealle ilmaan lentävissä pärskeissä riitti ihmettelemistä jopa peräkammarin pojalla, kun hän katseli ulos ikkunastaan merelle. Näkymä oli tosin parempi kuin useimmista suomalaisista olohuoneista.



Muiden töidensä lomassa majakanvartija Kallekin ehti ihailemaan kallioihin murtuvia aaltoja kameransa kanssa.



Hetakaan ei voinut vastustaa aaltojen kuvaamisen houkutuksia ennen omistautumistaan lounaan valmistamiselle keittiössä.



Myös Erkki tarttui kameraan ja etsi objektiivinsa läpi täydellisesti murtuvaa aaltoa.Meneillään oli jo lokakuun ensimmäinen viikko. Muuttolintuja ei tänään - kuten ei koko viikollakaan - ole Märketillä juuri näkynyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta.



 

Torstai 4.10.2018

Märketin aamu alkoi ennen auringonnousua vaaleanpunaisin värein.



Auringon noustessa kahdeksalta taivas sai uudet sävyt.



Radion aamu-uutiset käynnistivät päivän, sillä eihän täälläkään missään puskissa eletä. Eivät kyllä taitaisi ne pensaat kasvaakaan.

Tänään ohjelmassa oli ruuanlaiton lisäksi veden kantamista alakerran pataan, pesuveden kuumentamista, astioiden tiskausta, lautasten sekä kahvikuppien kuivausta paraatikuntoon, roskien polttoa, polttopuiden tuomista uunien viereen, oleskelutilojen lämmittämistä sekä majakan valmistelemista talvikauteen, jolloin Märketin lyhty vilkkuu merenkulkijoille ilman vapaaehtoisten majakanvartijoiden läsnäoloa.

Torstaista tuli lopulta mitä parhain lokakuun päivä. Aurinko lämmitti, sade ei uhannut, eikä tuulikaan ollut myrskylukemissa, vaikka välillä aallot ahnaasti kallioita nuolivatkin.

Tässä päivän näkymä etelään ja lounaaseen.



Alla maisema kaakon vaiheilla.



Itä- ja koillispuolella aallot yltivät pitkälle vuoronvaihtosataman kallioille.



Tältä näytti luoteen puolella. Muutaman sadan metrin päässä hyljeluodoilla ei asukkeja näkynyt.



 

Perjantai 5.10.2018

Tämänkertaisella kolmihenkisellä majakanvartijaryhmällä oli tänään siivouspäivä. Oli aika valmistautua lauantaiseen vuoronvaihtoon. Lisäksi järjestelyt talvikauden majakanmiehitystaukoa silmälläpitäen jatkuivat. Heta ja Kalle ahkeroivat pakaten rannikolle talveksi vietäviä tavaroita.

Onneksi perjantainen luoteistuuli näyttää ennustusten mukaan jatkuvan huomennakin leppoisana, joten yhteysveneen kiinnittyminen sujunee majakan itäpuolen kallioihin lauantaina ongelmitta.

Yhteenveto viikon vieraista on, että yhtään venekuntaa ei Märketille päätynyt. Mitä tulee lintuvieraisiin, niitä alkoi kohtalaisen runsaasti näkyä vasta loppuviikolla. Selkälokki tosin oli tuttu kävijä joka päivä.



Märketin vesiin ilmestyi myös kolme isokoskeloa, kun viikko oli lopuillaan.



Torstai-iltapäivän hauskin vierailijaryhmä oli 15-20 yksilön närhiparvi, joka innosti Kallea sekä Erkkiä kuvaamaan. Alla taidonnäyte lentonäytöksestä.



Tässä älykkään vaikutelman antanut närhi Märketin kivimuurin päällä. Varislinnut ovat älykkyydestään tunnettuja, ja närhikin kuuluu niihin.





Jokunen haahkakin viikon puolivälin jälkeen ulapalla huomattiin.



Märketillä keväällä usein havaitut merisirrit saapuivat nekin parinkymmenen yksilön parvena. Tässä yksi sirri etsii ravintoa vedenrajasta. Välillä jopa aalto löi sirrin pään yli - linnulle tämä näytti olevan "business as usual".



Merikotkat puolestaan palasivat Märketin ilmatilaan loppuviikosta. Tämä yksilö lensi majakan vierestä torstaina, jolloin Erkki (kiitos samalla viikon päiväkirjakommenteista) sai sen sattumalta kameransa etsimeen. Niinä viikon päivinä, joina aallot eivät ole lyöneet Märketshällar-hyljeluodon yli muutaman sadan metrin päässä, luodolla on välillä seisoskellut kaksi merikotkaa pitkiä toveja vierekkäin. Kaipa ne ovat odotelleet helppoja aterioita.



 

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content