29.9.2019
Tervehdys uudelta talkookokoonpanolta!
Tällä viikolla majakalla majaileekin yhdenlainen konkarijoukko - Jonna on täällä toista viikkoa putkeen ja kolmatta viikkoa tällä kaudella, majakkasihteerimme Kalle viidettä kertaa jäsenyytensä aikana, Suvi ja Sari viettivät täällä juhannuksen ensikertalaisina ja minä olin täällä neljä vuotta sitten pari vuoroa. Eniten kerrattavaa ja käytäntöjen muistiin palauttamista lienee siis minulla. Uutuuksia ja uudistuksia olenkin näin iltaan mennessä jo havainnut joitakin, ehkä niistä tuonnempana. Hurjan hienoa tietenkin olla täällä pitkästä aikaa.

Kuvatehtävä: Löydä kuvasta talkoolainen Sari!


Vuoronvaihto viivästyi kovan tuulen takia lauantain suunnitellusta sunnuntaiaamuun. Saimme viivähtää vuorokauden venekuljettajamme Fredrikin vanhempien viehtättävässä mökkikylässä, Holmströms stugor. Suurkiitos siitä!
Tusen tack till herr och fru Holmström för att vi fick stanna och vila i deras stuga! Det var härligt!

Kalle ja saalis. Kuva Holmströmien rannasta Baggvikissä.


Sunnuntaiaamuna pääsimme sitten matkaan hyvin levänneinä tyynessä, auringon ja usvan värittämässä säässä. Useampikin hylje pistäytyi matkalla meren pinnalla meitä tervehtimässä ja näyttäytymisellään ilahduttamassa. Jonna oli täällä pitänyt meille kalasoppaa lämpimänä, lisättin vain kalaa ja pari muuta ainesosaa ja täten hän on varsin vakuuttavasti debytoinut ruuanlaittovastaavanakin. Illallistakin söi ihan ilokseen vaikkei niin nälkäkään ollut.

Viime viikon hurmaavista blogipäivityksistä vastannut Jonna siirtyi vastuuhommiin keittiön puolelle ja vakuutti meidät taidoillaan välittömästi.


Lämmin päivä kului kallioilla kuljeskelun, tutustumisen ja käytäntöjen kertailun merkeissä. Kuvailtiin, seurailtiin, tunnisteltiin ja ihailtiin lintuja - mm. punarinta, hippiäinen, koskelo, peippo ja merikotka. Yksi veneilijä kierteli majakan vesiä ilmeisesti syvyysmittaustehtävissä.
Tuuli oli päivän aikana enimmillään kuutisen metriä sekunnissa. Illalla alkoi sataa.

Suvi näyttää esimerkkiä ajanvietosta ratkomalla luontoristikoita.


Suvi ja Hanna puhumassa elämänviisaudesta ja seurailemassa merikotkan seisoskelua ulkoluodolla.


30.9.

Tunnelmallinen ensimmäinen yhteinen aamiaishetkemme.


Maanantaiaamu valkeni harmaana mutta sade oli tauonnut. Aamupuuron ja -kahvin jälkeen ryhdyttiin tiskailuun sekä vieraiden vastaanoton valmisteluun. Kymmenen aikaan saapuivat Fredrikin kyydillä Ilmatieteenlaitoksen työntekijät Kimmo ja Harry, jotka tekevät täällä töitä pari päivää. He päivittävät ja kunnostavat säähavaintolaitteistoa. Majakan valotornista löytyy mm. lintuja varten oma valovaroitin, jonka tehtävä on estää lintuja lentämästä tornia päin.

Hippiäinen on lintu. Regulus regulus est avis.


Sari halusi kiertää koko luodon, kun kesällä siihen ei tiirojen pesinnän takia ollut mahdollisuutta. Seikkailuseuraksi lähtivät Suvi ja Hanna. Näimme mm. kuolleen haahkan, pinkkiä levää ja jotain määrittelemättömäksi jäänyttä ravunpunaista ainesta levän joukossa, vedenalaiset portaat, katkoja ja merisirrejä.

Sari ja Hanna saarikierroksella.


Päivän mittaan on välillä sadellut ja puuhailtu on sisällä ja pihalla. Vene käytettiin vedessä nosto- ja laskuharjoitusmielessä. Vatsat täynnä maukasta ihmeruokaa sekä Sarin pyöräyttämää omenapiirakkaa odottelemme saunan lämpeämistä.

Miehiä töissä.


Kuinka usein kampaat korvakorujasi? Suvi on solmuillut tänään makrame-korvakoruja.


Majakkasihteeri etsii intterwebbiä.


1.10.
Hyvää kansainvälistä kahvipäivää!

Kahvinpalvontahetkeen osallistumassa Jonna, Sari, Suvi, Kimmo, Harry, 50-prosenttinen majakkasihteeri Kalle. Kameraa ja etualan kuppia pitelee ja näitä päivityksiä tekee Hanna.


Eilisillasta asti on ollut kova tuuli. Koska säätietopömpeli (jossa myös energian valvontanäyttö, joka mittaa energiajärjestelmän toimintaa ja jota Marcuksen mööpeliksikin nimitetään) nyt toimii, voin kertoa että tällä hetkellä eli tiistaina klo 15.40 tuulee 15,9 m/s lännen ja kaakon suunnasta. Tänään onkin monella meistä ohjelmassa tyrskyjen tarkkailua.

Marcuksen mööpeli


Mainitsin aiemmin, että jotain uutuuksia on neljän vuoden aikana eli viime käyntini jälkeen Märketille ilmestynyt. Näyttävin niistä on putiikkiin, portaikkoon, majoitushuoneisiin ja tupaan ilmestyneet upeat majakkavalokuvataulut. Eteiseen on tällä kaudella tuotu defibrillaattori, ja tästä porukasta ainakin ehtiväinen Sari jo opiskeli sen käyttöä, teoriassa toki.


tuvan taulu


Deffa


makramesolmintatyöpaja käynnissä.


Majakkasihteerin sihteeri tuurasi, kun majakkasihteeri lähti ottamaan päivän lintukuvaa..


tukkakoskelo nimeltään Tyrsky



15 m/s tuuli majakanvartijan perspektiivistä (liikuta videokuvaa hiirellä "tarttumalla")

2.10.
Tänään ollaan oltu monen jännän äärellä. Aloitetaanpa kuitenkin tämän viikon perinteellä eli lintukuvalla.

Päivän lintukuva. Saa tunnistaa.


Aamiaisen jälkeen laskettiin kumivene vesille ja valmistauduttiin saattelemaan Ilmatieteenlaitoksen miehet Kimmo ja Harry poijulle ja kotimatkalle. Mutta tilanteetpa elävät ja voivat muuttua kohtalaisen nopeaan, ja aamupäivän edetessä tuuli yltyi ja aallot kasvoivat siinä määrin ettei venekyyti enää tullut kysymykseenkään. Vene nostettiin takaisin teloilleen ja varusteet varaston suuaukolle odottelemaan tilanteen kehittymistä. Erinäisiä puheluja ehdittiin soitella eri tahoille ja lounastaakin vielä ennen kuin miehet pääsivät matkaan puoli kolmen maissa - ambulanssihelikopterilla. Siinä vaiheessa tuuli oli noin 14 m/s ja aallot lyöskentelivät hetkittäin jo aallonmurtajankin yli. Muurin viereen helikopterin laskeutumispaikan läheisyyteen odottelemaan nostetut varusteetkin hörppäsivät hiukan vettä, mutta tulipa testattua työvälinesalkkujen vedenpitävyys. Helikopteri laskeutui eteläkärkeen makasiinin viereen ja porukalla kiikutettiin vauhdilla varusteet kyytiin. Näin pääsivät miehet matkaan. Me talkoolaiset jäimme tänne aaltojen pauhuun, katselimme loittonevaa kopteria ja majakkaa yhä läheneviä tyrskyjä.

puheluja pelastuspuvuissa


 

tilanteen tarkkailua


Tyrsky. Ei se eilinen tukkakoskelo.


kyyti


Vieraat jättivät hetkeksi jonkinlasen tyhjiön majakka-arkeemme, viettiväthän he kanssamme koko alkuviikon. Kaikilla taisi kestää pieni tovi asettua, ympärillä pauhaava meri ja kyytitilanteen kehittyminen päivän ohjelmana tuntuivat jotenkin epätodellisilta.
Mutta fiilistelyt sikseen ja etiäpäin, sanoi majakkatonttu myrskyssä.
Kun vieraat oli saatettu matkaan, meitä odotti piirakkatalkoot. Sari oli tehnyt alkuvalmistelut ja opasti meidät muut karjalanpiirakoiden leipomisen saloihin. Tämäkin pessimisti sai aikaan viisi piirakkaa. Eikä aikaakaan kun herkuteltiin tuoreilla piirakoilla. Jälkiruuaksi saatiin vielä Suvin kuuluisaa mutakakkua. Ai että!

Meren pauhu säesti piirakkapaakarien puuhailuja.


Herkutteluhetken jälkeen tahin tulet saunan padan ja kiukaan pesiin, ja nyt painun saunomaan.
Tunnelma on lämmin, ulkona 8 astetta, saunassa toivoakseni useita kymmeniä enemmän, tuuli tällä hetkellä 14 m/s koillisesta, ulkona pilkkopimeää - tai no, sen verran pimeää kuin majakalla on.

Kiitos käynnistä!


 

3.10.
Torstai on tuulta ja toivoa täynnä. Vaikka mitäpä sitä muuta toivoisi, kun saa viettää aikaa näin mukavassa seurassa näin upeassa paikassa. Meri velloo ympärillä komeana, taivaalta tulee hetkittäin vettä, sateenkaaria, helikoptereita, keittiöstä maukasta ruokaa päivästä toiseen. Muu maailma melkein unohtuu ja ajantaju hämärtyy täällä omanlaisessa todellisuudessa.

Tänään on tehty käsitöitä, huoltotöitä ja majakkasihteerikin on saanut tehtyä omia töitään, kun päivä ei ole ollut kuvauksellisuudessaan aivan eilisen kaltainen. Lintujakin näkyy päivä päivältä vähemmän vieraisilla luodollamme. Tyrsky kylläkin on viivähtänyt toissapäiväisellä paikallaan. Mikähän lie sen tarina, onko se  parvensa hukannut vai erakoitunut yksilö, joita majakoilla voi tavata?

Makrameseinävaatteet valmistuivat. Suvi esittelee luomuksensa.


Sarin taidonnäyte.


Eilisiltana saatiin vielä viesti täältä kopterikyydillä lähteneeltä Kimmolta, että kopterikuski oli mielissään saatuaan käväistä kuljetustehtävissä Märketillä. Lupasimme välittää hänelle kuvamateriaalia visiitistään.
Tänään on puhallellut koillistuuli n. 11-13 m/s. Ohikulkijoita ei ole näkynyt lähivesillä.

Hämähäkki ei ole lintu.


 

"Taivaalla on miljoona tähteä. Ne kutsuu mutta pitääkö mun lähteä." (Aknestik)


4.10.
Kalle ja Jonna ehtivät nähdä viime yönä muutaman tähden pilvistelyn lomassa.
Yötaivas on ollut tällä viikolla enimmäkseen pilvinen, mikä on sikäli harmillista, että Jonna tähtitaivaan tuntijana olisi voinut meille esitelmöidä taivaankappaleista ihan livenäytöksenä.

Aamu valkeni edelleen aallokkoisena, aurinko soi lempeän hymynpilkahduksen pilvien takaa. Ulkolämpötila on laskenut matalimmilleen tähän mennessä, noin viiteen asteeseen.

Talkoolaiset tuijottelivat tahoillaan horisonttiin ja miettivät, onkohan tämä tällä erää viimeinen päivämme Märketillä, vai saammeko merenkäynnin vuoksi viettää täällä vielä ainakin huomisen. Normaaliaikataulun mukaanhan vuoronvaihdot tapahtuvat lauantaisin, mutta sääolojen ehdoilla edetään ja eletään.


Aurinko nousee idästä.



Äskeisen kirjoitettuani, aamupäivän välikahvin aikaan tulikin varmistus, että ainakaan huomenna emme täältä mantereen suuntaan liikahda. Saanemme olla täällä täyden viikon (pääsimmehän tänne vasta sunnuntaina) ja nauttia vielä meri-ilmasta, majakkaelämästä ja toistemme loistoseurasta.



Täytyy nimittäin todeta, että tämä porukka on ollut alusta asti samalla aaltopituudella ja viihtynyt harvinaisen hyvin yhdessä. Askareet hoituvat yhteisymmärryksessä ja jutut ovat lennokkaita ja levottomia kuin meri ympärillämme. Hienoa hengenheimolaisuutta.



Kaikilllehan ei ole mikään itsestäänselvyys tulla vieraiden ihmisten kanssa heti juttuun, saati sopeutua viettämään aikaa pienissä tiloissa yhdessä vähintään viikon verran. Toki kun yhdistävä asia on tämä majakkaharrastus, niin vähintään siinä mielessä samanhenkisyyttä tänne luodolle ajautuvien kesken aina löytyy. Majakkatalkoilu onkin sujuvimmillaan saumatonta yhteispeliä ja kollektiivinen henkilökohtainen luontokokemus.

Hyeena on raatojakin syövä petoeläin.




Tinttiä tympii talven tulo.


 


Suomen Majakkaseura - connecting people

eli pieni selvitys tämän talkoopoppoon majakkakiinnostustaustoista ja keskinäisistä suhteista


Suvi ja Sari tutustuivat tänä kesänä täällä Märketillä viettäessään täällä juhannuksen aikaan lähes viikon kahdestaan. Siinä sitä tulee tutustuttua toiseen! Sittemmin he ovat retkeilleet ja seikkailleet yhdessä, ja nyt lähtivät iloksemme vielä vahvistamaan tämän viikon miehitystä, joka alun perin oli jäädä kahden tai kolmen hengen vahvuiseksi.



Tähtityttömme Jonna on avaruuden lisäksi kiinnostunut korkeista objekteista, joten luonnollisestikin on ollut vain ajan kysymys, milloin hän löytäisi majakkaseuran ja tiensä (vesireittinsä) majakoille. Kalle ja minä oltiin samassa työpaikassa aikoinaan, ja Kallen kautta olenkin Majakkaseuran ja Märketin talkoot löytänyt. Keväällä 2015 Kalle kehuskeli facebook-seinällään olevansa lähdössä tällaiseen paikkaan talkoisiin. Lukaisin hänen linkittämänsä artikkelin ja ajattelin, että tuonne on myös päästävä! Joten jäsenhakemus seuralle lähti saman tien ja hyväksynnän jälkeen talkoohakemus perään, ja 2015 juhannuksena tulin tänne ensimmäistä kertaa. Hauskaa, että nyt tapaamme pitkästä aikaa täällä, ensi kertaa tämän yhteisen kiinnostuksen kohteen samaan paikkaan saattamana. Kallehan ei ole tyytynyt vain harrastamaan majakoita, vaan hän on päätynyt Majakkaseuraan töihinkin, ainoaksi suomalaiseksi virkaatekeväksi majakkasihteeriksi.

Mantereella on kuulemma sadellut tänään lunta siellä täällä. Märketillä tuli muutamia rakeita, mutta se ei Jonnan ulkoiluhetkeä haitannut.


Nuuskis on ollut Märketillä ennenkin.


Jaada jaada, siinäpä lyhykäisyydessään meidän matkamme Märketille. Saapa nähdä minkä mittaiseksi reissumme venyy.




Tänään oli kansallinen korvapuustipäivä, joten tietenkin kunnioitimme tätä juhlapäivää leipomalla korvapuusteja. Teimme myös pizzaa, jokaiselle omanlaistaan. Odotuksemme palkittiin myös taivaan taholta - iltasella pilvipeite rakoili sen verran, että Jonna pystyi esittelemään meille mm. Altairin, Vegan, Otavan, Pohjantähden, Kassiopeian, Kesäkolmion ja Pegasuksen neliön. Näin se universumi vastaa kun sinne huhuilee!

Korvapuustit ovat herkkua.


Pizzaperjantai!


Kuu terävällä terminaattorilla.


5.10.
Viime yönä taivas tarjoili meille vielä komean tähtinäytöksen. Viiman viluttamina mutta sielut lämpiminä ihastelimme aiemmin illalla bongattuja tähtikuvioita. Linnunratakin näkyi. Kertakaikkisen ihmeellistä!

Kalle nappasi kuvan Märketistä tähtiloistossa.


Tänään ilmassa on ollut viimeisen talkoopäivän tuntua. Ollaan siivoiltu, pakkailtu, tarkkailtu tyyntyviä tyrskyjä. Suvi inventoi kaupan. Alkuillasta pystyi taas kuljeksimaan ulompanakin luodolla. Kolme päivää ollaan oltu aaltojen saartamina kaventuneella elinpiirillä, mutta eipä se meille ongelmaksi ole koitunut. Nyt tuuli on tyyntynyt, vaimeimmillaan se on tänään ollut 2,5 m/s. Tarkoitus on yrittää vuoronvaihtoa sunnuntaiaamulla.

Ämpärikin on surullinen, kun joutuu kohta eroon talkoolaisista. Jonna lohduttaa sitä.


Ruuan laadusta ja määrästä ei olla tingitty tänäänkään. Päivälliseksi Jonna loihti ensimmäiseltä päivältä tuttua koko poppoon toiveruokaa, härkis- ja jauhispihvejä, lisukkeena oli täysin klimpitöntä perunamuusia. Jälkkäriksi saatiin Sarin tekemää pannaria.

Iltapäivällä näkyi hylkeitä ja merikotka lännen puoleisella ulkoluodolla. Tilaamaani päivän lintukuvaa merikotkasta
en kuitenkaan ole minään päivänä saanut. Pieni raekuuro sen sijaan tänään saatiin.

murheellinen merisirri


Kaikki eivät selviä.


Eilen syntyi vielä Suvin kätösistä Märketin inspiroima makrametyö nimeltään "Koillistuuli". Se on tehty ahvenanmaalaiseen käppyrämäntyyn ja siihen on solmittu mukaan mieto savun haju. Teos siirtyi ansiokkaan keittiövastaavamme Jonnan omistukseen.

Pieni on kaunista.


Kokoamme kimpsumme ja kampsumme ja toivoaksemme pian Märketille palaamme. <3

-Hanna

 



Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content