Strömmingsbådan – sumumerkinantoasema

62° 58,8′ N 20° 44,6′ E

Strömmingsbådanin kallioluoto sijaitsee keskellä aavaa merta Merenkurkun eteläosassa 13 meripeninkulmaa Bergöstä länteen. Luodon nimi viittaa silakoihin ja on ollut merkittävä kalamiesten tuki- kohta vuosisatoja sitten. (Laurell 1989, 190.)
Strömmingsbådan kuuluu Wargögaddarnan saariryhmään. Nämä luodot kareineen ovat olleet merenkulkijoiden keskuudessa niin pelättyjä, että jo Ruotsin-vallan aikana koko alueelle annettiin kammoksuttu nimi ”Fartygsgraven” (Laurell 1989, 190).

Wargögaddarnan eteläpuolelle sijoitettiin majakkalaiva vuonna 1879 ja vuoden 1884 toukokuussa luotsilaitos sai varat majakkahankkeen toteuttamiseen. Valo sytytettiin Strömmingsbådanin majakkaan ensi kerran 22.10.1885. (Laurell 1989, 190-192.)

Luodolla oli jo aikaisemmin ollut muutama kalastusmökki, mutta majakan myötä sinne rakennettiin majakkamiehille puinen asuin- ja saunarakennus, liiteri sekä jykevä kivinen muonakellari. Luoto sai ensimmäiset ympärivuotiset asukkaat: majakkamestarin ja kolme majakanvartijaa perheineen. (Laurell, 1989, 192.)

1940-luvulla majakkamiehille ja näiden perheille rakennettiin uusi asuinrakennus, jonka betoniseen alakertaan sijoitettiin vesisäiliöt, polttopuu- ja tarvikevaras- tot. Yläkertaan valmistettiin kolmen majakkamiesperheen asunnot. (Laurell 1989, 193.)

Vuonna 1948 Strömmingsbådaniin siirrettiin Norrskärin koneellisen sumumerkkiaseman laitteistot. Niitä varten luodolle pystytettiin erillinen konehuonerakennus enti- sen liiterin paikalle. Rakennuksen ullakolle sijoitettiin sumutorvi ja alakerran tiloihin asennettiin kaksi isoa kuulamoottoria, kaksi ilmakompressoria jäähdytyslait- teineen, ilmatankki ja äänimerkkien säätölaite (Laurell, 1989, 193-194.). Sumulla merkinantoasema antoi kolme pitkää torventörähdystä vähän yli minuutin vä- lein. Sumumerkin kerrotaan kuuluneen aina Bergön kylään asti (Lintala 1994).

Vuonna 1963 Strömmingsbådanin majakka automatisoitiin. Majakkamiehet poistuivat luodolta, mutta paikka ei jäänyt autioksi. Luodolle asettui muutama ammattikalastaja ja valtio vuokrasi heille majakkahenkilökunnan entiset rakennukset. (Laurell 1989, 194.)

Merenkulkuhallitus lahjoitti Strömmingsbådanin sumumerkinanto aseman laitteineen Vaa- san Merihistorian yhdistyksen omistukseen vuonna 1983. Myöhemmin Merenkulkuhallitus myi luodon muut rakennukset Maalahden kunnalle, joka luovutti tiloja yhdistysten ja yksityis- ten käyttöön. Yhdessä luodon uusien toimijoiden kanssa Merihistorian yhdistys päätti säilyt- tää majakkaluodon ainutlaatuisen ja merkittävän miljöön. (Lintala 1994.)
Strömmingsbådanin sumumerkinanto asema on kunnostettu Vaasan Merihistorian yhdistyksen toimesta vuosien 1993 ja 1994 aikana.

Lähteet:
Laurell, Seppo 1989. Majakat. Rauma: Luotsiliitto – Lotsförbundet
Lintala, Unto 1994. Artikkeli: Strömmingsbodan majakka Merenkurkussa. Delfin ry kevätlehti 1994.